Kadonneen miehen etsinnät Lapualla syksyllä 2017. Kadonneen marjastajan etsinnät viime vuoden elokuussa Kauhavalla. Kadonneen Rasmus Takaluoman etsinnät Lapualla.
Näissä kaikissa katoamistapauksissa kauhavalainen Suvi Linjamäki on ollut mukana etsimässä kadonnutta ja kouluttamassa etsijöitä. Lisäksi on monta muuta tapausta, joissa kadonnut on löytynyt pian etsintöjen aloittamisen jälkeen, ja mahtuupa kirjoon myös laajan Viinikan metsäpalon sammutustyötkin Kauhavalla.
Linjamäki ryhtyi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan työhön lähes kymmenen vuotta sitten ja se on vienyt täysin mukanaan.
– Olin pitkään yleisurheilun seuratoiminnassa, ja kun jäin siitä pois, oli aika ryhtyä uuteen. Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä harrastus. Sitä en tosin osannut ajatella, että tämä paisuu näin, Linjamäki naurahtaa.
Paisumisella hän tarkoittaa vastuunsa laajenemista. Tätä nykyä hän johtaa Kauhavan hälytysryhmää, ja viime syksynä hän pätevöityi valmiuskouluttajaksi ja vetää nyt etsintäkursseja.
– Kun kävin etsintäkurssin vuonna 2014, Kauhavalla ei ollut vielä omaa hälytysryhmää. Oli kuitenkin toinen kurssin käynyt ja tuumimme, että kahdesta saadaan jo ryhmä. Siitä se lähti. Kyselimme mukaan tuttavia ja sukulaisia, ja nopeasti meitä oli kymmenen. Sitten kaksikymmentä ja nyt jo 45 hengen porukka kaikenikäisiä etsijöitä, Linjamäki kertoo.
Kadonnutta etsitään taas tällä viikolla
Kadonneen etsintöjä Linjamäelle on kertynyt kymmenkunta. Osa on ollut sellaisia, että etsinnöissä on oltu useita päiviä.
– Joskus voi mennä pitkäkin aika, ettei hälytyksiä ole lainkaan, mutta viime aikoina tällä alueella on ollut etsintöjä tiuhaan.
Parhaillaan Linjamäellä on työn alla helatorstain etsintäharjoitukseen valmistautuminen. Tuolloin Vapepa etsii Kauhavan Pelkkikankaalla viime elokuussa kadonnutta marjastajaa, jonka etsinnöissä Linjamäki oli mukana jo heti katoamisen jälkeenkin.
– Puhumme harjoituksesta, vaikka taustalla on todellinen tilanne ja tavoitteena on löytää kadonnut henkilö. Meidän on tarkoitus samalla oppia ja käyttää eri etsintämenetelmiä, hän selventää.
Linjamäki on toinen helatorstain etsintäharjoituksen vetäjistä. Porukka kokoontuu paikan päälle aamuyhdeksältä, jonka jälkeen hän pitää pikakoulutuksen etsijöille.
– Aluksi on aina koulutus, jossa kerrataan etsintämenetelmät, vaikka mukana on kokeneita etsijöitä. Usein mukana on ensikertalaisiakin. Ilmoittautuneita on nyt noin viisikymmentä, mukaan mahtuu vielä, hän vinkkaa.
Linjamäki korostaa, että peruskurssia ei tarvitse olla käytynä, jos haluaa lähteä kadonneen etsintöihin. Mukaan voi tulla kuka tahansa.
– Kaikki hälytysryhmänkään jäsenet eivät ole vielä käyneet peruskurssia, mutta heillä on muuten sopivaa tietämystä aiheesta. Sellainen rajoitus etsinnöissä on, että tutkinnalliseen vainajan etsintään ei oteta alaikäisiä mukaan. Harjoituksissa mukana voi olla nuorempiakin.
Helpotuksen, ilon ja surun hetkiä
Tilanteet voivat luonnollisesti olla koskettavia kadonneen etsijöille.
– Kyllähän sitä aina enemmän miettii, mitä lähemmäs tapaus tulee. Kun tiedät tai tunnet kadonneen ja hänen omaisensa, pystyt ehkä antamaan jotakin omaisille. Läsnäolo on tärkeää, Linjamäki sanoo.
Jäävätkö kadonneiden kohtalot etsijän mielen sopukoihin pyörimään?
– Aina kun on tehtävällä, silloin asia on tietysti mielessä, mutta ei jälkeenpäin. Jokaisella on omat keinonsa palautua. Yksi lähtee salille, toinen lenkille. Minä lähden koiran kanssa metsään. Asiat on tärkeä käydä läpi, jos ne jäävät mietityttämään. Etsintöjen päätteeksi pidetään usein purkukeskustelu ja myöhemminkin voi ottaa yhteyttä, jos joku asia jää vaivaamaan.
Aina on varauduttava myös siihen, että vastaan tulee surullinen löytö.
– Siihen täytyy olla valmis, että kadonnut löytyy kuolleena.
Sitten on niitä ilon ja suuren helpotuksen hetkiä, kun kadonnut löytyy elossa.
– Hälytysryhmässä mukana oleva veljeni muistaa ikänsä sen ilon ja kiitoksen, kun iäkäs marjastaja löytyi hyvissä voimissa maastosta. Hän kiitteli etsijöitä marjasanko kädessään, Linjamäki kertoo.
Usein katoamisen taustalla on iäkkään ihmisen muistisairaus. Muistisairaiden omaisille Linjamäellä onkin tärkeä muistutus: On äärimmäisen tärkeää, että läheiset ja sairastunut itse uskaltavat puhua tilanteesta avoimesti naapureille ja kyläläisille. Tällöin he osaavat reagoida erilaisissa tilanteissa.
– Jos esimerkiksi muistisairas nähdään outoon aikaan kulkemassa jossakin, silloin tietää heti, että hän on todennäköisesti eksynyt, hän sanoo.
Linjamäki korostaa, että myös muistisairaiden on saatava liikkua, mennä ja tehdä. Omaisten ei tule syyllistää itseään siitä, että he ovat päästäneet muistisairaudesta kärsivän vaikkapa marjastamaan. Mahdolliseen katoamiseen kannattaa muistisairaiden kohdalla varautua ennalta.
– Käytössä voi olla esimerkiksi vain yksi takki kerrallaan, eikä mielellään kymmentä kenkäparia eteisessä. Näin on helppo päästä käsitykseen, mitä kadonneella oli katoamishetkellä yllään. Vaatteita voi myös kuvata etukäteen, samoin esimerkiksi polkupyörästä kannattaa ottaa kuva.
Puhelimen mukana pitäminen on myös tärkeää.
– Iäkkäämmät eivät ole tottuneet pitämään puhelinta koko ajan mukanaan, joten siitä kannattaa muistuttaa heitä, Linjamäki neuvoo.
Fakta: Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on yli 50 järjestön tai muun yhteistyötahon verkosto, jonka hälytysryhmät tukevat viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa.
Usein Vapepa hälytetään kadonneen ihmisen etsintään, mutta vapaaehtoisia tarvitaan myös esimerkiksi antamaan henkistä tukea, ohjaamaan liikennettä ja auttamaan evakuoinneissa. Vapepan auttajat toimivat maalla, vesialueilla ja ilmassa.
Vapepan toimintaan voi lähteä jokainen, joka haluaa auttaa muita käytännönläheisellä tavalla. Jäsenjärjestöt järjestävät koulutuksen kaikille vapaaehtoisille ja myös varustavat omat vapaaehtoisensa.
Vuonna 1964 perustetussa Vapepassa toimii ympäri Suomen yhteensä noin 11 000 vapaaehtoista yli 1000 hälytysryhmässä.
Lähde: www.vapepa.fi