Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja Jouni Koskelan puhe Ylihärmässä Mannerheim-muistomerkin paljastusjuhlassa tänään lauantaina 25.1.2025:
Arvoisa juhlaväki!
Oli muutaman asteen pakkanen, kuu näkyi, oli ilta 27.1.1918.
Valkoisen armeijan ylipäällikkö, kenraali Mannerheim valmistautui päämajassa Vaasassa tekemään päätöstä riisua venäläisiä sotilaita aseista Pohjanmaalla. Hän sai sähkeen valtionhoitaja Svinhufvudilta, joka pyysi vielä lykkäystä venäläisten sotilaiden aseistariisumiselle.
Mannerheimin oli päätettävä, miten suhtautua siihen.
Päivää aiemmin Senaatti oli julkaissut kehotuksen Suomen kansalle. Siinä todettiin muun muassa:
”Kansamme on vasta nähnyt sisimmän toiveensa täyttyvän, se on saavuttanut valtiollisen riippumattomuuden, jonka jo useat Euroopan vallat ovat tunnustaneet. Suomen kansan kehityksen tiellä ei nyt enää ole mitään ulkonaista estettä. Ylintä valtaa Suomessa käyttää maan eduskunta ja sille vastuunalainen hallitus. Meidän sekä eduskunta- että kunnallinen järjestyksemme ovat kansanvaltaiset.”
Senaatti jatkoi:
… ”Suomen hallitus katsoo välttämättömäksi kääntyä myös kaikkien Suomen kansalaisten puoleen…Jokainen järjestyksen häiritsijä on Suomen kansan ja sen itsenäisyyden vihollinen… Kansalaiset! Liittykää kaikki yhteisesti tukemaan kotienne rauhaa, lähimmäistenne henkeä, omaisuutta, henkilökohtaista vapautta ja loukkaamattomuutta.”
Mitä teki Mannerheim tässä tilanteessa? Hän sanoi, että aseistariisuntaa ei voi enää siirtää, se lamauttaisi pohjalaiset. Alkoi rekimatka Vaasasta Ylihärmään.
Samaan aikaan Helsingissä sosialistien kansanvaltuuskunta julisti yhteiskunnallisen vallankumouksen alkaneeksi. Punakaartien kapina alkoi, kuten punakaartin päällikkö Aaltonen sanoi, että kaikki oli yksityiskohtaisesti järjestetty ja sopimus saatu aikaan yhteisestä toiminnasta venäläisten toverien kanssa.
Kohtalo oli tässä lain ja oikeuden puolella, kun Mannerheim päätti toimia, juuri oikeaan aikaan.
Mika Mäki kertoi tämän päivän puheessaan muistomerkin paljastustilaisuudessa hyvin sen, miksi juuri tänään olemme täällä.
Hän kertoi sen, miksi Mannerheim valitsi juuri Ylihärmän päämajapaikkakunnaksi tuolla ratkaisevalla hetkellä, ja miten juuri Ylihärmän Viitasalon kaupasta tuli merkittävän päätöksenteon keskus, mistä annettiin vapaussodan ensimmäinen taistelukäsky.
Täältä alkoi perustan luominen Suomen vapaudelle ja todelliselle itsenäisyydelle talvella ja keväällä 1918, vapaudelle ja itsenäisyydelle, joka pelastettiin, joka säilyi, ja jota on puolustettu myös suurin, verisin uhrein. Vaikka Ylihärmä oli päämajapaikka vain vuorokauden, oli se sitä juuri merkittävällä hetkellä tilanteessa, joka oli sekä poliittisesti herkkä että erilaisia toimenpideajatuksia herättävä.
Muistomerkissä oleva teksti ”Muistakaa olla miähiä kans!” kertoo paljon.
Se on paljon enemmän kuin neljä sanaa. Mannerheim on kertonut muistaneensa tuon suojeluskunnan vanhemman vartiomiehen tuona yönä Ylihärmässä antaman ohjeen ja neuvon koko elämänsä. Ja sitä Mannerheim oli, ja sitä myös välitti alaisilleen ja joukoilleen vuosina 1918-1944, vielä tasavallan presidenttinä, ja vielä muistelmissaankin.
Marsalkka Mannerheim kirjoitti muistelmissaan, että me taistelimme oman oikean asiamme puolesta säilyttääksemme oikeuden elää omaa elämäämme itsenäisenä kansakuntana omien länsimaisten inhimillisen yhteiselämän ihanteittemme mukaisesti.
Tuo Mannerheimin toteamus sopii niin vapaussodan kuin viime sotiemme kuvaan.
Vapautemme on hankittu ja pelastettu suurin uhrauksin omien poikien verellä. Suomi asetti lännen ja idän rajan paikalle, jota Neuvostoliitto yritti viedä lännemmäksi, ainakin Ruotsin rajalle saakka.
Mannerheimin "testamentti" meille suomalaisille oli selkeä. Meidän tulee pysyä yksimielisenä, pysyä isiltä perityssä uskossa ja isänmaanrakkaudessa sekä pysyä puolustustahtoisina.
Muiston ja perinteen vaaliminen on sekä tärkeä osa sotiemme perinnetyötä että vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
Sotiemme muistomerkit velvoittavat meitä olevia ja tulevia polvia. Ne kertovat meille, mitä ovat itsenäisyys, vapaus ja läntiset arvot. Ja miten niitä tulee puolustaa maanpuolustustahtoa ylläpitämällä.
