Syyskuisena aamuna lähti meitä Alahärmän Eläkeyhdistyksen jäseniä iso ryhmä kohti Lappia. Ensiksi ruokailtiin Tupoksessa ja seuraavaksi ihailtiin vaikuttavaa Kukkolankoskea sen rannalla. Kukkolankoskihan on Suomen pisin vapaana virtaava koski, 3,5 kilometriä.
Seuraava kahvipysähdys oli Pellon Vihreällä pysäkillä. Illansuussa saavuttiin aurinkoiselle Ylläkselle upeaa ruskan värittämää maisematietä pitkin ohi Ylläsjärven.
Ylläskaltion hotellissa meitä odotti monipuolinen maittava päivällinen myös koko matkamme ajan.
Seuraava päivä oli vapaapäivä jokaisen omien suunnitelmien mukaan. Illalla kokoonnuttiin isolla porukalla pelaamaan jännittävää bingoa. Onnikin suosi.
Seuraava yö tarjosi yllätyksen. Lappiin satoi ensilumi! Mietittiin, että mitäs nyt? Lähdettiin luontokeskus Kellokkaaseen katsomaan Lapin vuodenajoista kertovaa hienosti kuvattua filmiä.
Sieltä siirryimme Pyhän Laurin kappeliin, jossa Heikki ja Pekka pitivät meille kauniin yhteisen hetken. Siihen liittyi myös kappelissa tuolloin ollut tunturipappi. Kaunis kiitos heille.
Matkamme jatkui kohti Peurakaltion tallikahvilaa, ja siitähän muodostui ihan seikkailu Lapin kairassa ensilumen aikaan.
Onneksi edellämme sattui menemään lumiaura, joka hieman helpotti tilannetta. Viimeiset 200 metriä mentiin umpihangessa pienellä tiellä, mutta Markku-kuljettajamme klaarasi sen hienosti.
Kahvipaikka oli mahtava kokemus, keloista rakennettu vanha tunnelmallinen talli hyvine munkkikahveineen takkatulen äärellä. Tuota kelopuuta kun ei kuulemma aikoinaan arvostettu, tehtiin talli. Tämä paikka ystävällisine omistajineen ja koko retki jäivät varmaan kaikkien mieleen.
Sitten uusi päivä ja uudet kohteet. Lähdimme kohti Leviä matkalla Pallastunturille. Levillä tehtiin kierros, jolla nähtiin muun muassa teollisuusneuvos Jorma Lillbackan omistama komea huvila.
Eturinteen juurelle rakentuu Sampo Kaulasen näyttävä hotelli. Seuraava kohde olikin Könkäällä sijaitseva Taivaanvalkeat ja sen Tonttula, jossa juotiin kahvit.
Tonttula on elämyskylä Ounasjoen varrella. Pitkiä pirtinpöytiä kirkastivat raikkaat raidalliset matot pöytäliinoina. Tonttulassa on aina joulu. Hieno paikka.
Sieltä jatkettiin Jerisjären itäpuolta kohti Pallastunturia, joka olikin tänä syksynä erilainen, kun yli 20 sentin lumi peitti polut. Niinpä olikin aiheellista lyhentää vierailuaikaa siellä, vaikka maisemat ovat upeat.
Pekan johdolla lauloimme yhdessä Rakovalkealla-laulun, ja hän esitti myös omavalintaisen hengellisen laulunsa. Kiitos ansaittu.
Matkan jatkuessa Kutunivan kautta taisi koettaa retken ehkä suurin yllätys: taiteilija Veli Koljosen kelohonkainen, valtava ateljee ja sen vaatimaton taiteilija Särkijärven rannalla. Hirsirakennelmaan on tuotu keloja jopa Venäjältä ja Lemmenjoelta.
Tien varressa ei ole mitään mainoksia, kun hän ei halua paikasta turistirysää. Seinillä oli upeita tauluja huone toisensa perään. Taiteilija on myös musikaalinen. Hän lauloi meille monta laulua pianolla säestäen.
Viimeistään laulaessaan venäjäksi Valkoakaasiat hän mykisti koko porukan. Komealla kanteleella hän soitti herkästi pari laulua, viimeisenä Mun kanteleeni kauniimmin. Erikoinen ja koskettavakin oli paikka.
Matkalla hotellille pysähdyttiin kuvaamaan kaunista maisemaa Särkijärveltä Pallakselle, joka on valittu joskus Suomen kauneimmaksi maisemaksi postimerkkiin.
Heikin ja Marian matkarukouksin paluu kolmen pysähdyksen taktiikalla kotiin sujui hyvin. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille myös avuista sekä kuljettajallemme.
Liisa Savea