Palokuntaa palvellut Ford F-600 palautui entiseen loistoonsa

Museoajoneuvotarkastajat Rauno Mäkelä-Lammi ja Jouni Kallio tutkivat toissa viikolla Ylihärmän Sammutusmiehet ry:n entistämän paloauton läpikotaisin.

Miehet silmäsivät muun muassa maalauksen, korin linjauksen, verhoukset sekä renkaat ja kuuntelivat moottorin äänen. Yleiskatselmuksen tarkoituksena oli arvioida, vastaako ajoneuvo alkuperäistä vuosimallin 72 Ford F-600:aa.

– Todella hyvä, ei jää rima väpättämään, Kallio kehui urakan päätteeksi.

Mäkelä-Lammi oli täyttänyt yli 50 kohdan kuntoarviokaavakkeen ja yhtyi kollegansa mielipiteeseen.

– Kyllä se kelpaa, hän virnisti.

Tarkastajien lausunnon perusteella auto viedään katsastajan syyniin, jotta se rekisteröidään museoajoneuvoksi. Palomestari, asemavastaava Ossi Kujanpää perustelee suunnitelmaa järkisyillä.

– Käyttökustannukset laskevat aika hyvästi, koska museoajoneuvon vakuutusmaksu on todella pieni. Ei tarvitse tehdä niin hirveästi kökkätöitä, että pystytään maksamaan ylläpitokulut. Ja katsastus on vain joka neljäs vuosi.

– Auto pidetään lähinnä näyttelyvärkkinä. Kulutus on parikymmentä litraa sadalle, ettei sillä aivan höpännöppäajoja ajella.

Ensiesiintymisensä lähes valmiiksi kunnostettu paloauto teki Ylihärmän joulunavauksessa marraskuussa. Seuraavaksi sillä on menoa Pakan nuorisoseuralle valtakunnallisen 112-päivän tapahtumaan.

. Sulhasen piti ehtiä häihinsä Ford F-600 tuli Ylihärmän palokunnalle uutena. Palopäällikkönä tuolloin toiminut Timo Oljakka kertoo Fordin olleen vesisäiliönsä ansiosta sammuttajille iso apu. Land Rover, sen edeltäjä ja pitäjän ainoa paloauto, oli joutunut porhaltamaan paikalle ilman vettä.

Oljakka sanoo hankinnan sujuneen kunnan päätöksentekoportaissa nätisti, mutta noutoretki koritehtaalle Nummelaan oli ikimuistoinen.

– Lähdettiin hakemaan autoa kaksi päivää ennen juhannusta, minä, sopimuspalomiehet Rinkinevan Antti ja Jokelan Armas ja palolautakunnan puheenjohtaja Ville Viitasalo.

– Kaikki meni hyvin Parkanon Essolle asti, mutta sitten tuli ensimmäisen trykkifeili. Henkilöauto peruutti sivusta meidän kylkeen. Kaveri kyllä myönsi syyllisyytensä.

Retkue oli siinä käsityksessä, että perillä odottaa loppuun asti rakennettu ja katsastuksen läpäissyt ajoneuvo.

– Ei se ollutkaan valmis. Keskentekoisena kävivät Turussa katsastamassa, kun juhannus oli tulossa. Suurin ongelma oli se, että minulla oli itsellä juhannuksena häät ja piti päästä kotiin, Oljakka nauraa.

– Siihen aikaan henkilökunta pani tehtaalla hanskat tiskiin puoli kahdelta ja rupesi odottamaan kellokojeen kohdassa päivän loppua. Johtajat ja työnjohtajat tekivät sitten auton valmiiksi katsastuksen jälkeen, että pääsimme lähtemään kohti Härmää.

Oljakan mukaan bensakoneella varustettu Ford totisesti hörppi.

– Onneksi Antilla oli luottokortti, että kun yötä vasten tultiin, saatiin ostettua bensaa. Kotiin päästiin ja häihin kerittiin.

Pakasta vedetyn Fordin sisäänajossa mittariin piti kerryttää reilut parituhatta kilometriä. Kuljettaja otti usein kyytiinsä palokunnan nuoriso-osaston väkeä.

– Kerran mukaan lähti toistakymmentä poikaa. Ennen Viemeröä poliisi pysäytti meidät ja kyseli, että mikä ja ketä, kun siviilivaatteissa oltiin. Kyllä se sitten uskoi, kun selitettiin.

Tulikasteensa – sananmukaisesti – uusi auto sai Takalan nuorisoseuran palossa.

– Talo paloi maan tasalle. Vesisäiliöön mahtui 2000 litraa, eikä täyden palon vaiheessa oleva nuorisoseura sillä määrällä sammu, Oljakka toteaa.

. Putkirikko teki ohjaamosta höyrysaunan Ossi Kujanpää pestautui Timo Oljakan sijaiseksi loppuvuodesta 89 ja aloitti pian vakinaisena Ylihärmän palopäällikkönä. Myös Kujanpäällä on Fordista tarinoita. Moni niistä liittyy hälytykseen.

– Olin justiin saanut ajokortin, kun lähdettiin Pränniin, missä kulopalo oli riistäytynyt ja menossa tupaa kohti. Siihen aikaan oli sääntö, että 80-lätkäläiset eivät saaneet ajaa keikalla. Toin auton pihalle hallista ja laitoin valmiiksi, kun Oljakan Timo tuli juosten, että anna mennä jo. Yritin kyllä änkyttää lätkästä, Kujanpää muistelee.

– Kosolan koulun kohdassa konepellin alta nousi kauhea höyry, ja minä tietysti tuumasin, että pitää pysähtyä, mutta päällikkö siinä vieressä käski jatkaa, koska ”nyt on kiirus”.

– Perillä kun letkuihin oli saatu vesi, lisättiin vettä myös syyläriin.

Ford saateltiin eläkkeelle 22.12.1995. Se antoi tilaa Sisulle, joka sekin on jo korvattu. Sisu palvelee tätä nykyä Kauhavalla, lähinnä harjoitusalueella.

Kujanpää pitää lapsuutensa huippujuttuna Fordin sisäänajoreissuja, joille pääsi muiden poikien kanssa mukaan. Viranhaltijan näkökulmasta auto oli ”kaikin puolin järkyttävä”.

– Se oli epäkäytännöllinen, aika oli ajanut sen ohi. Mitkään tämän päivän paloautoon kuuluvat jutut eivät toteutuneet.

– Moottorissa oli joku häiräppi, se keitti jatkuvasti. Kerran yhdessä hallipalossa Kankaankylällä moottori sammui kuin saunalyhty kesken kaiken ja savusukeltajat olivat sisällä rakennuksessa.

. Sireeni ulvoo ja valo palaa Kujanpää kertoo Fordin seisoneen kylmässä tallissa 15 vuotta, kunnes se vähän ennen koronapandemian alkua otettiin työn alle.

– Siinä oli maalivaurioita, käyntihäiriöitä moottorissa ja kaikenlaista pientä säätämistä. Runko oli hyvässä kunnossa, mutta vaikka kori on sinkitty, helmoissa oli yllättävän paljon ruostetta. Piti sahata paloja pois ja naputella uusia.

Paloaseman hallista erotettiin autoremonttia varten pieni, lämmin tila. Auton kimpussa puursi viitisentoista eri henkilöä yhteensä noin 500 tuntia.

Nyt urakka on lähes valmis. Konepellin alla jytisee tuttu V8-moottori, takapenkeille mahtuu viisi kyytiläistä ja kuskin viereen kaksi. Sireeni päästää ajalleen ominaisen äänen, ja sininen majakkavalokin toimii.

Kirjaudu sisään

Palokuntaa palvellut Ford F-600 palautui entiseen loistoonsa

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin