Tilaajalle

Yhteislaulu herättää isänpäivään

Eevertti, Einari, Iisakki, Valto-Veikko, Almareetta, Emmastiina, Ilmalotta, Iitamari, Helmikerttu ja lasten äiti Maija virittävät Hannu Rantalalle onnittelulaulun isänpäivän aamuna ensi sunnuntaina. Kun sängynvierikuoro on herättänyt hyväunisen päivänsankarin, koko porukka siirtyy tavanomaista runsaammalle aamupalalle, jonka kruunaavat kahvi ja naisväen leipoma kakku.

– Meillä isänpäivän vietto on aika vakiintunut, Rantala selittää, miksi osaa odottaa tietynlaista ohjelmaa.

Hän tietää myös sen, että juhlan alla huoneista kuuluu sipinää, kun kerhosta ja koulusta tulevat koettavat piilotella tekemiään kortteja ja pieniä lahjoja.

– Aamiaisen jälkeen oleilemme kotona. En suunnittele mitään omia menoja, koska vähintään tällaiset erityispäivät haluan olla lasten kanssa.

Isänpäivän perinteisiin kuuluvat myös onnittelulaulupuhelut isoisille Kuopioon, josta Hannu Rantala on lähtöisin, ja Maija Rantalan kotikonnuille Toholammille.

Nyt 18-vuotiaan esikoisen syntyessä ylihärmäläinen Hannu Rantala oli 20-vuotias varusmies. Talon kuopus on tällä hetkellä vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen, ja hänet Rantala sai syliinsä 37-vuotiaana.

– Ensimmäisellä kerralla olin nuori ja kokematon. Myöhemmin olo ei enää ole ollut yhtä haparoiva, vaan vuosi vuodelta lapsen syntymään on pystynyt suhtautumaan tyynemmin ja luottamaan siihen, että kyllä me selviämme, Rantala sanoo.

– Ainutlaatuinen ja ihana asia syntymä on ollut aina, suuri lahja. Vaikka kaikenlaista lapsiperheeseen liittyvää työläyttä ja vaivaa tietenkin on, meidän ei ole tarvinnut kantaa sairauden murhetta, joka joissakin muissa perheissä on läsnä.

Hannu Rantala on kasvanut 14 sisaruksen kanssa. Hänen vaimonsa on vanhempiensa ainokainen.

– Meillä on hyvin erilaiset lähtökohdat, mutta emme ole koskaan asettaneet toiveita perheen koolle. Ajattelu lähtee enemmänkin siitä, että lapset kuuluvat elämään ja ovat luonnollinen osa avioliittoa.

Hannu Rantala myöntää työnsä Alamarin-Jetin tuotekehityksestä vastaavana teknisenä johtajana olevan sen verran hektistä ja kuormittavaa, että yhteinen aika lasten kanssa on välillä kortilla.

– Silti olen mielestäni onnistunut saavuttamaan kohtuullisen tasapainon työn ja kotiasioiden välille, Rantala arvioi.

– Yritämme syödä päivällisen joka päivä yhdessä ja vaihtamaan kuulumiset siinä. Kun aikaa on, saatan varata areenalta salin pelaamista varten, tai käymme uimassa. Pidemmillä lomillta tulee pelailtua lautapelejä. Vanhempien poikien kanssa minulla on yhteinen metsästysharrastus, ja kun tytöt soittavat pianoa ja viulua, opettelemme joskus äänissä jotain laulua, Rantala kertoo.

– Paljolti arki tietysti menee auttaessa lapsia kouluhommissa eteenpäin, kysellessä kokeita varten ja kuunnellessa heidän huoliaan.

Hannu Rantala miettii pyydettäessä, millaisia arvoja hän on pyrkinyt siirtämään jälkipolvelleen.

– Minulla on perinteinen ajattelutapa, ja aika paljon kiteytyy kliseisiin koti, uskonto ja isänmaa. Rehellisyys ja toisten kunnioittaminen ovat tärkeitä, jotta pystyy toimimaan yhteiskunnassa toisten ihmisten kanssa, Rantala toteaa.

– Aika paljon näkyy uskonnollinen vakaumus, joka meillä on. Niitä asioita haluamme myös opettaa. Toki lapset sitten itse tekevät myöhemmin omat ratkaisunsa.

Rantala on itse kasvanut kodissa, jossa isä antoi vastuuta jo varhain.

– Joskus hän saattoi luottaa liikaakin, mutta jos meni pieleen, sekään ei ollut katastrofi. Tunnistan, että ei ole polvi pojasta parantunut. Pitäisi itsekin pystyä siihen, että kun antaa jonkin jutun hoidettavaksi lapselle eikä se mene ihan putkeen, ei heti menisi siihen, että anna, kun minä.

Millainen isä haluat olla?

– Ensimmäisenä tulevat mieleen sanat ”turvallinen” ja vastakohtana etäiselle ”läheinen”. Yritän pysyä perillä lasten asioista, ja toivon, että heidän on helppo kertoa, jos joku painaa mieltä, Rantala sanoo.

Minkälaisen tulevaisuuden soisit lapsillesi?

– Että he saisivat elää onnellista elämää ja pärjäisivät kohtuullisesti, pystyisivät löytämään oman sarkansa ja hoitamaan sitä. Huonoin juttu on, jos joutuu tuuliajolle, Rantala pohtii.

– Toivon myös väliemme pysyvän sellaisina, että lasten mielestä kotiin on aina hyvä tulla.

Anu Nahkala