Tilaajalle

Monta musiikin helmeä kuuluville Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konsertissa Kauhavalla

Totuus-teema tulvi esiin 31.10. Kauhavan kirkon uruista Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konsertin aloituskappaleessa. Teeman oli rakentanut Trivium-sävellykseensä Arvo Pärt.

Törmäsin sen yhteydessä tintinnabuli-musiikkiin, säveltäjä kutsuu sillä nimellä tyyliään. Määritelmään sisältyy mystiikkaa, sointikuvan staattisuutta ja kellonhelkettä. Pieniä kelloja kuvittelinkin erottavani alas penkkiin.

Nautinnon sai aikaan Petteri Pitko, joka taituroi illan aikana kiitettävästi myös kaksisormioisen cembalon kanssa. Se ei ole nykyään harvinainen konserttisoitin, mutta se toi ehdottomasti makoisan mausteen tilaisuuteen.

Triviumin päättymisessä koettiin loistava siirtymä Paul Hindemithin Trauermusikiin; taianomaisessa kohdassa alkoi soida solisti Hanna Pakkalan alttoviulu. Hänen bravuurinsa on ilmiselvästi luoda kuuluville syvää sointia, kiitos siitä. Siihen rinnalle pääsivät sitten muutkin ääneen, ja ilman täytti jousisoittimien täyteläinen, lämmin aallokko. Välillä tuntui hauskasti siltäkin, kuin olisi ollut kuulotestissä, sen tyyppisesti sävellyksen äänet poukkoilivat eri suunnista. Oli niin kaunista, että oli turha tehdä muistiinpanoja.

Dietrich Buxtehuden koraalivariaatiosta Mit Fried’ und Freud’ ich fahr dahin mainitsen siksi, että perusmelodia on itse Martti Lutherin käsialaa.

Juhlavassa, ehkä jouluiseltakin kuuluvassa Evolutio-osassa sitä soittivat sellot, muut kokosivat ympärille koristeluja, ja cembalolla oli hieno soolo. Tämä oli se kappale, jonka säveltäjän soittoa kuullakseen 20-vuotias Johann Sebastian Bach käveli aikoinaan lähes 400 kilometriä Lyypekkiin Mariankirkkoon.

KPKO:n esittämät kappaleet sopivat toisiinsa kuin nakutettu, ja välillä oli vaikea seurata käsiohjelmaa, sillä niin saumattomasti kuului toisen kappaleen loppu ja toisen alku.

Iso osa kappaleista on sävelletty kirkossa esitettäväksi, joten senkin puolesta yleisöä ympäröivät seinät tukivat illan onnistumista. Akustiikkakin sopi kuultuun soitantoon. Ammattilaiset tekevät tietyt kohdat sen mukaan, missä soittavat.

Konsertin huippukohtiin lukeutui Sofia Gubaidulinan Meditaatio Bachin koraalista Vor deinen Thron tret ich hiermit. Nykymusiikkimaistiaista on Kauhavalle tuonut ainakin Korsholman Musiikkijuhlat, ja tämä oli siihen sulavaa jatkoa.

Jännite nousi nuottiriviltä toiselle. Ja sitten purkautui tälle tyylille ominainen soundimaailma: jostain kuului muka huilun ääni, ja oman sävynsä toi viulistin col legno, hän siis naputteli rokansa puuosalla soittimeensa. Lopuksi cembalisti tykitti siihen tahtiin, että tuntui kuin ulkona olisi ollut rankkasade.

Kuten virvoittavan sateen jälkeen, myös konsertista sai lähteä suihkun raikkaana.

Mia Kärkkäinen