Mimmistä tulee tyypin 1 diabetesta sairastavan Elsin hypokoira

Jos Mimmi-koiran koulutus sujuu toivotusti ja päättyy näyttökokeen läpäisyyn noin puolentoista vuoden päästä, Mimmi aloittaa työt hypokoirana. Sen käyttäjä on kauhavalaisten Jonna ja Aki Lehtisen nyt 2-vuotias Elsi-kuopus, joka sairastaa tyypin 1 diabetesta.

– Hypokoira haistaa matalan verensokerin ihosta ja ilmoittaa siitä kohdehenkilölle, meidän tapauksessamme minulle tai Akille, koska Elsi on vielä niin pieni, koiran koulutuksesta vastaava Jonna Lehtinen kertoo.

– Todennäköisesti opetamme Mimmin pukkimaan kuonollaan jompaakumpaa meistä käteen, mutta merkiksi voisi valita myös vaikkapa lyönnin tassulla tai haukun.

Parhaimmillaan hypokoiran apu on ilmoitusta pitemmälle vietyä.

– Tavoitteena on, että Mimmi myös hakee nopeasti Elsille jotain hiilihydraattipitoista: pillimehun, smoothiepussin tai patukan.

Tyttären kova jano, jota äiti arveli ensin suolaisten jouluruokien aiheuttamaksi, paljastui diabetekseksi tämän vuoden loppiaisena.

– Osastolla oli toinen perhe hoidossa samalla diagnoosilla. Vanhemmat olivat törmänneet netissä hypokoira-asiaan, ja kun se tuli puheeksi, ajattelin, että kuulostaa ihan meidän jutulta, koiraihmiseksi tunnustautuva Jonna Lehtinen sanoo.

– Kun itsellekin tuli vähän voimia, rupesin googlailemaan lisätietoa.

Lehtiset kävivät keväällä jämsäläisessä tapahtumassa tutustumassa valmiisiin hypokoiriin ja niiden kouluttajiin, joita on tällä hetkellä vain kolme koko Suomessa.

– Lopullinen kipinä syttyi siellä, kun näimme, mistä oikeasti on kyse, Jonna Lehtinen muistelee.

– Heti kotona rupesin kyselemään kasvattajilta, olisiko kellään pentuja tähän tarkoitukseen. Aika paljon tuli eioota. Pentuja ei annettu lapsiperheeseen tai sitten haluttiin, että niitä viedään näyttelyyn. Lopulta Facebook-ryhmän kautta minuun otti yhteyttä kasvattaja, jolta oli lähtenyt pari koiraa diabeetikon tukikoiraksi. Saimme Mimmin sieltä.

Jonna Lehtinen nauraa koiran kauhavalaistumisen dramaattiselle alulle.

– Mimmi oli 7 viikkoa ja pari päivää tullessaan keskiviikkona, ja jo perjantaina lähdettiin kouluun. Ensimmäisellä kerralla meidän piti esimerkiksi määritellä verensokeriarvo, jonka haluamme Mimmin merkkaavan.

Opinnot vievät Lehtisiä Kempeleeseen kerran kuukaudessa vuoden päivät. Jos koira sen jälkeen pääsee loppukokeista läpi, se saa harjoitusliivin ja jatkaa seurantajaksolle. Mikäli myös seurantajakson päätteeksi pidettävä näyttö täyttää arvioijien kriteerit, Mimmillä on lupa työskennellä hypokoirana viralliset siniset liivit yllään.

– Koulutus vaatii hirveästi aikaa ja harjoittelua, Jonna Lehtinen myöntää.

– Kalliskin se on. Lions Club Ilmatar ja Härmän Kennelkerho lähtivät onneksi sponsoroimaan.

Opiskeluvaiheen vaikeimpana rastina Jonna Lehtinen pitää Mimmin hanakkuutta tutustua ihmisiin.

– Hypokoira ei ole lemmikki eikä seurakoira vaan opas- ja avustajakoiriin verrattava hyötykoira, jonka pitää saada keskittyä omaan juttuunsa. Kun olemme lenkillä tai vaikkapa kaupassa, kenenkään ei saisi kiinnittää Mimmiin mitään huomiota. Elsille ja minulle toki voi jutella.

Onnistuessaan Lehtisen hypokoiraprojekti keventää vanhempien huolitaakkaa.

– Ennen kaikkea odotan, että kun Elsi kasvaa, hänet uskaltaa päästää yksin pihalle leikkimään, kun Mimmi on lähellä, ja koululaisena hän voi olla iltapäivällä hetken kotona ilman aikuista, Jonna Lehtinen visioi.

Anu Nahkala