Kumpulan väitös: oppimisen yksilöllistäminen tuo mahdollisuuksia matematiikan keksimiseen ja koulumatematiikan laaja-alaistamiseen

Alahärmäläislähtöisen kasvatustieteen maisterin Sirkka Kumpulan väitöskirja ”Elämismaailmasta luokkahuoneisiin – uusi näkökulma koulumatematiikkaan” tarkastetaan Tampereen ylipiston kasvatuksen ja kulttuurin tiedekunnassa tänään perjantaina kello 12.00.

Kumpulan mukaan yleissivistävä matematiikka suuntaa oppilaan opintoja ja yhteiskunnan tehtäviin hakeutumista sekä vaikuttaa elinikäisesti. Menestyminen koulumatematiikassa indikoi ajattelemisen ja päättelyn taitoja, joita oppimaan oppiminen sekä arki- ja työelämätaidot edellyttävät.

Oppivelvollisuuskoulussa opiskeltavan matematiikan eli koulumatematiikan merkitys on entisestään vahvistunut. Koulumatematiikka tukee oppilaan elinikäistä kasvua, mikä ei oppiaineen tietoteoreettisen rakenteen perustalta välttämättä välity oppilaalle.

Oppilaan elinikäinen oppimispolku rakentuu merkitysten ja mielekkyyden kokemuksista. Kumpulan pitkittäistutkimus liittää koulumatematiikkaan elämismaailmalähtöisen kokemuksen sekä oppimisessa että opettamisessa.

Historiassaan matematiikkaa kehystävät kulttuuri, politiikka ja tiede, joiden kehityksellä ja rajauksilla on merkitystä siihen, miten matematiikka ilmenee yhteiskuntayhteyksissään.

– Kulttuurin kentässä matematiikan mahdollisuudet ovat rajattomat, ja politiikan kentässä oppimistavoitteita rajaa opetussuunnitelma. Tieteen kentässä matemaattisen tiedon jakautuneisuus tiivistyy matematiikan keksimisenä tai löytämisenä, joista keksiminen on ihmislähtöinen ja holistinen eli horisontaalinen. Löytäminen on tieteenalalähtöinen ja atomistinen eli vertikaalinen, Kumpula toteaa.

– Horisontaalinen ja vertikaalinen edustavat vastakkaisia toiminnallisia funktioita, strategisia taipumuksia suhteessa koulumatematiikkaan, mikä tarkoittaa yksilöllisiä suuntautumistapojen eroja. Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen suuntautumistaipumus ja esiymmärrys koulumatematiikasta, mikä monimuotoisuudessaan näyttäytyy matematiikkailmiönä. Tutkimukseni johtopäätös suosittelee dialogista matematiikkakasvatusta ohjaamaan kohti horisontaalisempia, itsenäisiä ajattelutaitoja jatkumona varhais-, esi- ja alkukasvatukselle. Matematiikka on ajattelemista tutkimuspolulla elämismaailmasta luokkahuoneisiin.

Sirkka Kumpula valmistui peruskoulun ja lukion matematiikan ja fysiikan aineenopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1985, kasvatustieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2006. Hän erikoistui horisontaaliseen matematiikkaan Chydenius Instituutissa vuonna 2008. Ennen eläkkeelle jäämistään Kumpula toimi opetusalalla matemaattisten aineiden opettajana.