Tilaajalle

Komiat-lehti pyysi New Old Boys -joukkueen pelaajia pohtimaan syntyjä syviä: ”On yksi kovimpia juttuja olla isä”

Hela-Kiekon höntsäilyjoukkueen New Old Boysin pukuhuonejuttujen aiheet kumpuavat yleensä ajankohtaisista asioista ja vaihtuvat lennossa.

– Laidasta laitaan höpistään, Tuomo Lager vahvisti.

– Maanpuolustuksesta, hirvijahdista, siitä, onkohan emäntä lämmittänyt saunan, Kalle Ruotsala luetteli esimerkkejä.

Toissa lauantain vuoronsa alla miehet vastasivat Komiat-lehden haasteeseen ja rajasivat keskustelunsa koskemaan isyyttä ensi sunnuntaina olevan isänpäivän kunniaksi.

– On yksi kovimpia juttuja olla isä, Ruotsala perusteli omaa suostumustaan ja sai näkemystään tukevia kommentteja muiden kypärien uumenista.

Kuinka perheenne viettää isänpäivää?

Tero Hurtamo, kolme lasta, 17-, 14- ja 10-vuotiaat.

– Lapset keittävät aamukahvit, ja aamupalapöytä on tavallista paremmin katettu. Usein on joku pieni itse tehty kortti tai lahja. Siinäpä se.

Timo Passinen, kolme lasta, 16-, 13- ja 8-vuotiaat

– Kotopiirissä ollaan. Nuorimmalta tulee varmaan koulussa tehty kortti.

Antti Rajamäki, kaksi lasta, 12- ja 8-vuotiaat.

– Ei sen ihmeempää. Vaimo ja lapset herättelevät aamulla aamukahville, itse saan nukkua myöhemmälle. Päivällä lähdemme katsomaan mummuja ja pappoja.

Tuomo Lager, viisi aikuista lasta ja kaksitoista lastenlasta.

– Jos ei muuta, niin viestitellään. Joskus on otettu ryhmäpuhelu. Korona-aikana olemme välttäneet tapaamisia, ettei kukaan altistu, mutta tänä vuonna varmaan osa lapsista ja lastenlapsista tulee käymään. Pietarsaaren pojille pitää olla riisipuuroa ja Ähtärin pojille rahkaa.

Kalle Ruotsala, neljä lasta, 18-, 16-, 11- ja 5-vuotiaat.

– Isänpäivä on meille sellainen yhdessäolopäivä. Aamu pysytään perhepiirissä ja iltapäivällä käydään katsomassa paappaa ja mummaa. Tytöt tekevät vielä kortit kerhossa ja alakoulussa. Aina joku lahjakin tulee, joskus Fingerporin sarjakuvakirja, joskus jotain muuta.

Mitä harrastatte yhdessä?

T.H. – Nuorinta kuskaan ratsastustunneille, vanhimman kanssa pelaan jääkiekkoa höntsäporukassa ja keskimmäisen näytelmäharrastuksessa olen mukana taustajoukoissa.

T.P. – Lapset pelaavat pesäpalloa ja lentopalloa, ja yritän olla peleissä mukana ja tietysti kuljettamassa harjoituksiin. Lapsille on tärkeää, että heitä kannustaa, sen kyllä huomaa. Yhdessä käymme talvisin Lapissa laskettelemassa.

A.R. – Lasten lentopallon pelaaminen jäi koronatauon aikana, mutta molemmat harrastavat pientä liikuntaa, crossfitiä ja sählyä, joiden harjoituksiin tietysti kuskaillaan. Muuten yhdessäolo on sellaista yleistä hyörimistä pihalla ja television katselua. Joskus ajellaan mönkijällä.

T.L. – Kalastellaan ja pelataan jääkiekkoa. Kaikki omat lapseni pelasivat aikanaan jääkiekkoa tai ringetteä, ja seuraavankin polven harrastukset ovat aika lailla urheilupainotteisia. Heidän touhujaan tulee seurattua ja sponsoroitua jollain lailla.

K.R. – Se on sellaista liikunnallista yhdessäoloa. 16-vuotiaan kanssa pelataan harrastekiekkoa ja tyttöjen kanssa ulkoillaan, käydään muun muassa metsässä hirvikoirat mukana. Suunnistus on ollut perheen yhteinen juttu aina.

Mitä toivot lastesi oppineen tai oppivan sinulta?

T.H. – Rehellisyyttä, muiden ihmisten kunnioittamista ja uskoa elämään. Ei saa luovuttaa, vaikka välillä tulisi vastoinkäymisiä.

T.P. –– Rehellisyyttä, muiden ihmisten kunnioittamista.Sen, että työ on arvokasta ja on tärkeää tehdä se hyvin.

– Yhdessäolon ja perheen merkityksen.

A.R. – Varmaan ainakin sen, ettei anneta kovin helposti periksi, vaikka olisi koulussa tai muuten vaikeaa. Tehdään sinnillä.

– Käytöstapoja ja toisten arvostamista. Ollaan reiluja kavereita.

T.L. – Rehellisyyttä ja toisten huomioon ottamista.

K.R. – Koti on se, johon saa tulla sellaisena kuin on, hyvänä ja huonona päivänä. Ovi on aina auki.

Mitä olet itse oppinut lapsiltasi?

T.H. – Kärsivällisyyttä, lapsilla on erilaisia kehitysvaiheita, joissa on omat juttunsa. Vanhemman täytyy vain hyväksyä, etteivät asiat aina mene niin kuin itse ajattelee.

– Toisen ihmisen asemaan asettumista. Nuorena ei tarvinnut ajatella kuin itseään. Juuri yhtenä päivä mietin tunnetta, joka tuli, kun tein jotain lapsen eteen itsestäni välittämättä. Se oli tyytyväisyys. Teko ei tuntunut velvollisuudelta vaan tuotti iloa.

T.P. – Olimme vaimon kanssa ensin muutaman vuoden kahdestaan. Lasten syntyminen oli iso muutos ja opetti vastuunkantoa. Piti ruveta miettimään asioita vähän eri lailla kuin ennen, perheen kannalta.

A.R. – Tosi paljon vastuun ottamista muista ihmisistä ja pitkäpinnaisuutta, sitä, miten asiat saa hoitumaan rauhallisella meiningillä, kun joskus on hankalaa, lasta ei vaikka huvita joku asia.

T.L. – Kun tietokoneaika tuli, pojat opettivat koneitten käytön. Siitä on ollut paljon apua liike-elämässä.

K.R. – Sen, että jokainen lapsi on erilainen ja jokaista täytyy myös kohdella yksilönä.

– Lasten kautta on tullut malttia ja pitkäjänteisyyttä. Kaikki ei aina kaikki mene niin kuin kuvakirja kertoo.

Millaista tulevaisuutta toivot lapsillesi?

T.H. – Hyviä ystäviä, turvaverkostoa ja uskoa siihen, että he kyllä pärjäävät.

T.P. – Että he löytävät hyvän puolison, hyvän ammatin ja työn, josta tykkäävät. Kun lapset aikuistuvat ja pystyvät elättämään itsensä niin, että saavat laskut maksuun, vanhemmat voivat olla tyytyväisiä tekemäänsä työhön.

– Nykyään lastenkasvatus on jotenkin vaikeampaa kuin ennen. On niin paljon houkutuksia, joista lasten pitää osata kieltäytyä. Ennen kännyköitä ja muita laitteita ei oltu yhtä alttiita ulkoa tulevalle informaatiolle, joka voi olla haitaksi.

A.R. – Jaksaisivat käydä koulunsa loppuun asti ja huolella, että saavat ammatin ja työllistyvät. Hienoa olisi, jos löytyisi heti kerralla ala, joka kiinnostaa ja jossa voi kehittyä.

– Olen itse saanut elää rauhan aikana, toivottavasti lapsenikin.

T.L. – Nuorimmainen valmistuu pian, ja sitten kaikilla on hyvät ammatit. Ei voi kuin lakkia nostaa. Myös sillä on valtava arvo, että kaikki ovat terveitä. Ainoa vaan, etteivät lapset ole täällä lähellä. Yhteys on kyllä silti tiivis kaikkien kanssa. Vaimo muistaa lastenlastenkin merkkipäivät, minulla on ajatukset välillä jossain muualla.

K.R. – Että he löytävät oman paikkansa yhteiskunnassa, oli ammatti tai asema mikä hyvänsä. Kannustan lapsiani tekemään sitä, mikä on heidän juttunsa, kokeilemaan omia siipiään.

Anu Nahkala