Kolmen kahdeksasluokkalaisen tekstit Kauhavalta jatkoon valtakunnallisessa Luetko sinä? -kampanjassa

Yli 130 kauhavalaista 8.-luokkalaista on mukana valtakunnallisessa Luetko sinä? -kampanjassa. Kauhavalta kilpailuun osallistuivat Alahärmän yläkoulun 8A, 8B ja 8C ja 8D, Kauhavan yläkoulun 8B, 8E ja 8F ja Ylihärmän yläkoulun 8. -luokan matkailuryhmä.

Oppilaiden tehtävänä oli tehdä arvio kirjailija Jukka Behmin Näkymätön-novellista. Opettajat lähettivät kultakin luokalta parhaat tekstit toimitukseemme. Valitsimme loppukilpailuun Siiri Heikkilän, Jonna Kankaansyrjän ja Janette Haapasaaren tuotokset.

Kaikki 23 tekstiä olivat hyvää suomea ja napakoita kokonaisuuksia. Yllättävän paljon saimme lukea kirjoittajan omia oivalluksia.

Kilpailun järjestävät Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys. Finaalin palkintoina ovat 1 500:n, 750:n ja 500 euron luokkaretkistipendit. Voittajat julkaistaan 31.10. Peukut pystyyn omien kasiemme puolesta!

Lue Näkymätön-novelli: www.komiat.fi

 

Otteita muiden teksteistä

”Novelli on kiinnostava sekä surullinen, koska se perustuu poikaan, joka on kuin näkymätön oikeassa maailmassa, mutta kuninkaanpoika fantasiamaailmassa.” Mika Ala-Rantala, Ylihärmän yläkoulu, 8. luokan matkailuryhmä

”Teemana oli myös pojan peliriippuvuus ja se, että hän vain pelasi ja pelasi koko ajan, eikä välittänyt muusta maailmasta mitään.” Hertta Luoma, Alahärmän yläkoulu 8B

”Vanhemmat välittävät lapsistaan oikeasti, vaikka lapsesta ei koko ajan siltä tuntuisi. - - - Muut ihmiset voivat muuttaa toisen elämän ehkä lopullisesti.” Saima Kangas, Alahärmän yläkoulu, 8A

”Minusta oli hienoa, ettei äidin ikäävä poikaansa kohtaan sanottu suoraan, vaan se kerrottiin kuvailemalla eleitä. Oli hyvä, että Janin äidistä näytettiin myös tämä puoli, joskin se peittyi novellin katkeraan opetukseen.” Lyydia Virrankoski, Kauhavan yläkoulu, 8E

”Jan jää kaipaamaan myös äidin tunteita, joita isällä ei ollut. ” Milla Heikkilä, Alahärmän yläkoulu 8A

”Uskon äidin olleen kuitenkin Janille tärkeä. Vaikka hän sai isän, hän menetti kuitenkin toisen vanhemman, mikä on jopa vähän epäreilua. Lopulta tarinassa Jan ei enää tunnu niin yksinäiseltä, mutta siltikään hän ei saanut kaikkea.” Sini Ylimäki, Alahärmän yläkoulu, 8A

”Itseäni ahdistaa jo ajatuskin siitä, että joutuisin eri maailmaan yksin. - - - Puhumattakaan siitä, että vanhempani eivät tietäisi olinpaikkaani enkä pääsisi sieltä ikinä pois.” Eerika Koivuniemi, Kauhavan yläkoulu, 8B

”Pahinta ehkä minun mielestäni on, jos on näkymätön vanhemmille, jos heitä ei kiinostaisi sinun asiasi.” Sara Karjanlahti, Kauhavan yläkoulu 8F

”Äidille se oli hyvä opetus, mutta silti mielestäni Janin pitäisi saada tavata molempia vanhempiaan. - - - Sitä (novellia) ei ole mielestäni suunnattu tietylle ikäryhmälle, vaan siitä voi oppia kuka tahansa jotain. Vanhemmat voivat oppia, kuinka tärkeää lapsille on rakastavat vanhemmat ja muut läheiset ihmiset.” Annika Lampinen, Kauhavan yläkoulu, 8B

”Onnellista on mielestäni se, että loppujen lopuksi äiti on kuitenkin huolissaan pojasta.” Iiris Lehtimäki, Alahärmän yläkoulu 8D

”Novelli oli mukava luettava ja esitti mielenkiintoisia käänteitä. Itselle tuli mieleen, että se kertoi peliriippuvuudesta ja siitä, että Janille tämä peli oli kuin todellisuutta." Kati Kojonen, Alahärmän koulu 8B

”Kamppailu on kuvattu hyvin, ja lukija on helppo eläytyä tilanteeseen. Taistelussa on onnellinen ja opettavainen loppu: jos jaksaa vain yrittää, voi myös voittaa mahdottoman.” Aliisa Hakomäki, Alahärmän yläkoulu 8B

”Jan heitti pullonsa pedon kitaan, juuri niin kuin sotapeleissä tähtäisi tankin kriittiseen osaan, ilmanottoluukkuun.” Aaro Luomanen, Kauhavan yläkoulu, 8E

”Mielestäni pelin nimi (Kindom of Solitude) selittää novellin otsikon. Jan on huomaamaton, äidilleen lähes näkymätön ja sen seurauksena kenties yksinäinen.” Minea Larikka, Ylihärmän yläkoulu, 8. luokan matkailuryhmä

”Tarinasta oli kiva tehdä mielikuvia ja ajatella, miltä kaikki oikeasti näyttäisi.” Mika Tuomaala, Kauhavan yläkoulu, 8E

”Teoksen kaikilla henkilöillä on oma rooli, mikä tulee tekstissä selkeästi esiin.” Oona Kalliokoski, Alahärmän yläkoulu 8C

”Tarinasta tuli hauskausti samaistuttava, sillä Jan oli ihan normaali videopelejä pelaileva poika - - - .” Elli Pulkkinen, Alahärmän yläkoulu 8C

”Erilaisten tuntemusten kuvaaminen lopussa oli loppusilaus novelliin.” Iiris Ikola, Alahärmän yläkoulu 8C

”- - - mutta sen tiedän, että jokainen murrosikäinen tarvitsee välillä lämpimiä haleja.” Viivi Lakso, Kauhavan yläkoulu 8F

”Novelli saa miettimään, kuinka tärkeää läheisten ihmisten rakkaus ja seura on.” Elina Mäki-Haapoja, Ylihärmän koulu, 8. luokan matkailuryhmä

 

Peli joka muutti pojan elämän

Näkymätön-nimisen novellin on kirjoittanut Jukka Behm, ja se on kirjoitettu Luetko sinä? -kampanjaa varten tälle syksylle. Tarina on aika mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman liian mielikuvituksellinen.

Novelli kertoo 14-vuotiaasta pojasta, Jan Vennosta, joka tykkää pelailla pleikkarilla huoneessaan ja asuu äitinsä kanssa, joka tapailee autokauppiaana työskentelevää miesystäväänsä Sakkea. Tai no, asui ennen kuin tapahtui jotain ihmeellistä. Janin isästä ole tietoa, sillä hänet on viimeksi nähty Janin ristiäisissä.

Kaikki alkaa, kun Jan saa postista pleikkapelin, jota ei ole tietääkseen edes tilannut, ja rupeaa pelaamaan sitä. Peli on tie salaiseen maailmaan, jossa Janille selviää suuri asia.

Tarina kertoo nykyhetkestä, mutta siinä on myös mennyttä aikaa. Se on fantasiatarina ja ihan hyvä, mutta ei ihan minun makuuni, koska en juuri pidä liian mielikuvituksellisista teksteistä. Tarinan loppu oli aika ennalta arvattava, että Jan voittaa taistelun.

Novelli kertoo siitä mitä voi käydä, kun tulee tavallaan unohdetuksi. Janin äiti käy vain välillä koputtamassa oveen, ja isää ei ole Janin elämässä ollut oikein koskaan. Poika viettää päivät huoneessaan pelaten ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Outoa tarinassa oli se, että Jan tapaa henkilön, jonka varmaan oli toivonut vielä joskus tapaavansa, ehkä oudoimmasta paikasta, mistä hänet voisi löytää, pleikkaripelistä.

Kun Jan syventyy peliin ja keskittyy siihen, hän tavallaan unohtaa ulkomaailman ja jää peliin koukkuun. Peli alkaa tuntumaan ihan todelliselta elämältä, jossa Jan seikkailee. Hän ei siis todellisuudessa ole pelin sisällä, mutta on niin keskittynyt, että ei välttämättä tajua, mikä on todellisuutta ja mikä tapahtuu pelissä. Hän taitaa kaivata isäänsä kovasti, sillä kuvittelee hänen olevan pelissä hyvin tärkeässä asemassa. Peli on Janille liian koukuttava, eikä hän pysty lopettamaan pelaamista.

Näkymätön-sanalla tarkoitetaan tekstissä mielestäni ulkopuolelle jättämistä ja yksinäisyyttä, jota Jan kokee kotona. Pleikkarilla pelailu tuntuu vievän hänen kaiken vapaa-aikansa. Äidillä on muita tärkeitä asioita elämässään, ja isä ei ole pitänyt yhteyttä.

Kun Jan löytää isänsä, osat vaihtuvat ja äiti katoaa Janin elämästä ja isä on isommassa roolissa. Jania mietityttää iso muutos, joka tapahtui vieläpä aivan yllättäin ja nopeasti. Hän ei tiedä, viihtyykö hän isänsä luona, mutta silloin kun hän kaipaa kotiin, hän menee peilin eteen, josta näkee huoneensa, jossa äiti käy välillä ja varmasti kaipaa poikaansa.

Kokonaisuudessaan novelli oli alussa mielenkiintoinen, kun Jan meni television ruudun läpi pelimaailmaan, keskivaiheilla jännitys vähän aleni, kun siinä oli paljon kuvailua ja kerrontaa, mutta lopussa jännitys taas nousi, kun Jan joutui taisteluun Horliz-hirviötä vastaan.

Fantasiatarinan loppu on hieman surullinen, sillä Jan jää peliin koukkuun niin pahasti, että ei pysty lopettamaan pelaamista. Tarina oli vähän epäselvä, eikä siitä aluksi ymmärtänyt sen pohjimmaista merkitystä, tai sitä, mitä tarinalla yritetään kertoa. Loppujen lopuksi se kuitenkin selkiytyi ja ymmärsin sen sanoman.

Siiri Heikkilä, Alahärmän yläkoulu, 8D

 

Olethan sinäkin ollut joskus näkymätön?

Jukka Behmin novelli Näkymätön kertoo 14-vuotiaasta pojasta, Janista. Janin suhde vanhempiinsa ei ole paras. Hän ei tunne isäänsä, eikä hän ole hirveän läheinen äitinsä kanssa. Novellissa Jan katoaa Kindom of Solitude -pelin maailmaan eikä pääse sieltä pois.

Novellin juoni on melko yleinen, mutta se, miten novellin kirjoittaja saa ylikäytetyn fantasiajuonen yhdistettyä samaistuttavaan reaalimaailman puoleen, yllätti minut. Novelli osaa herättää ajatuksia, ja joku vilkkaalla mielikuvituksella, kuten minä, löytää nopeasti eri näkökulman. Jan kokee olonsa näkymättömäksi, mutta mitä hänen äitinsä ajattelee?

Eniten ulkopuolisen silmään osuu varmaan se, ettei Jan koskaan kertonut, miten keskustelut äidin kanssa menivät, joten emme voi tietää, onko se tosiaan niin vai Janin omaa ylireagoimista. Jan pitää peleistä ja pelaa niitä paljon. Samaistuttava fakta on myös, etteivät vanhemmat pidä siitä, että lapset pelaavat liikaa. Pidän paljon siitä, kuinka reaalimaailman osuus novellista on helposti samaistuttava. Pelimaailma vie asiat toiseen suuntaa. Se antaa kuvaa toiselta näkökulmalta. Jan joutuu pelimaailmaan, ja äiti ei edes huomaa pojan kadonneen. Janin äiti huomaa hänen kadonneen vasta 3 päivää myöhemmin Janin mukaan. Novelli ei vastaa kysymykseeni miksi. Mikä äidillä on, jos ei huomaa pojan olevan kadonnut? Mikä häntä estää mennä katsomaan poikaansa? Kiire? Välinpitämättömyys? Vaikka kuinka käyn novellia päässäni läpi, en löydä selkeää oikeaa vastausta.

Mielestäni pelin lisääminen tarinaan toimi hyvin, mutta se, kuinka Jan vain maagisesti kuin aivopestynä tekee kuten kuningas sanoo epäilemättä yhtään. Itse olisin kädenpuristuksen jälkeen jo sammuttanut pelin kauhealla vauhdilla, mutta Jan vain jatkaa miettimättä sen enempää. Vähän outoa, Janin tunteet ja ajatukset tulevat hyvin esiin, mutta enemmän heidän menneisyydestään ja mitä äidin ja pojan välillä oli, olisi ollut hyvä lisä. Pienet vihjeet on vaikeita kasata yhdeksi ilman pohjatietoa.

Se, mitä tarinan lopussa sanottiin, herätti kysymyksiä: ”mutta hän ei nähnyt minua, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan”. Uskon, että moni on joskus tuntenut olonsa näkymättömäksi, oli se sitten aikuisten kanssa kahvipöydässä tai missään muussakaan.

Kun Jan lopussa kertoo näin, koen, että Jan on hieman surullinen, mutta hän on tottunut siihen eikä hän edes yllättynyt äitinsä reaktiosta. Tekstistä pystyy ihmisestä riippuen tuntemaan Janin surun tai tuskan tai minkä vain tunnetilan, mutta minua kosketti eniten se, kuinka Jan vain antoi olla, tottui siihen. Kyllähän sinäkin olet joskus ollut näkymätön.

Jonna Kankaansyrjä, Kauhavan yläkoulu, 8F

 

Välittääkö kukaan?

Jan on yksinäinen poika, jolla ei ole riittävää tukiverkostoa. Hän asuu Jukka Behmin novellissa Näkymätön, ja täten joutuu monen lukutaitoisen käsiin. Luin juuri novellin, joka on erikoinen sekä juoneltaan että teemaltaan. Toisen tason käsittelyyn jäävät sanat perhe ja pelit. Behm kertoo nykyajan kannalta merkittävästä, ei niinkään onniteltavasta asiasta.

Kuvittele asuvasi kodissa, jossa äiti rakastaa sinua, mutta ei aina huomaa auttaa. Isä on muuttanut pois jo kauan sitten. Oikeastaan asut yksin omassa huoneessasi - ja pelaat sotapelejä. Et voi väittää arvaavasi, mitä tapahtuu. Saat postissa oudon paketin, jossa on pleikkapeli nimeltä Kingdom of Solitude. Tästä pelistä alkaneen jupakan takia istut pian isäsi palatsissa vaarallista tehtävää odottaen.

Tarinan kokonaisuus on hyvä, vaikka jotakin olisi voinut olla toisin, tässäkin kertomuksessa. Novellia oli vaikea käsitellä ilman että tuli huono fiilis: lopussakaan poika ei ollut onnellinen. Vaikka realismia on alussa, kaikki todellisuus piiloutuu pojan minä-kertojan myötä: ulkopuolinen voisi todeta päähenkilön olevan koko ajan omassa huoneessaan, kun taas hän itse luulee seikkailevansa pelimaailmassa. Olisin halunnut tietää perheen isästä enemmän. Mitä siellä oli koettu?

Novellin kieli on rikasta ja helposti luettavaa. Ja kun lukee tekstiä ääneen, huomaa sen kuulostavan erityisen herkulliselta. Plussaa myös päähenkilön esittelystä - se oli ovelasti jätetty uutisjutun hoidettavaksi. Pojan tunteet ovat laimeita, hän ei reagoi yllättäviin käänteisiin kovin uskottavasti. Esimerkiksi vähän kauhistelua ja asioiden suurentelua voisi ripotella eri kohtiin.

Kuten jo alussa mainitsin, juoni ja teema yllättivät. Vaikka katselee novellia eri vuorokaudenaikoihin, eri näkökulmista, ei teemasta saa selkeää näkemystä. Se on monimuotoinen ja tulkinnanvarainen. Opetusta ei ole. Kertomus on onneksi kaunokirjallisuutta, joten voin käyttää tässä kohtaa hieman mielikuvitusta.

Nuo alussa mainitut kaksi laajasisältöistä sanaa voisivat mielestäni kertoa jotain Behmin mietteistä. Perhe: kaikilla se ei ole mikään unelma, ylpeyden aihe. Nykyaikana on paljon eronneita vanhempia. Lapsilla ei aina ole sitä tukiverkostoa, johon luottaa ja jonka puolelta tulee välittämisen tunne. Pojalla on tämänlainen tilanne. Äiti välittää mutta ei ehkä huomaa kaikkea, tai ei osaa auttaa. Isä on jättänyt perheensä, ja poika voi enää vain kuvitella hänet - pelimaailman kautta.

Luin nuoresta, joka pelaa sotapelejä. Sekin on teknistyneen nykyajan ongelma.Tarinan päähenkilöllä on jonkin asteen riippuvuus, minkä vuoksi hän luulee sanattoman toiveensa toteutuneen: hän näkee isänsä, ja “kuningas” vieläpä kättelee häntä. Tuon kättelyn jälkeen Jan uppoutuu pelin syvyyksiin.

No miten pojan sitten käy, miten tarina voisi jatkua? Ehkä äiti oppisi huolehtimaan enemmän, ehkä hän huomaisi enemmän. Ehkä poika pääsisi peliriippuvuudestaan eroon. Ehkä hän voisi joskus olla onnellinen. Ehkä pojan ja äidin suhde vahvistuisi, ja rakkaus kukoistaisi.

Suosittelen novellia nuorille, ja kaikille lapsiperheille.

Janette Haapasaari, Alahärmän yläkoulu, 8D

 

Juttukokonaisuus on luettavissa myös huomenna eli 10.10. ilmestyvästä Komiat-lehdestä.