Kirkkoa rakentamassa vai purkamassa? Piispa Jukka Keskitalo pitää herätysliikkeitä kirkkoa rikastuttavina

Nivalan herättäjäjuhlien tunnuksen alla pohdittiin herännäisyyden näkökulmia ”Onko herätysliike kirkon rakentaja vai purkaja?” -teemalla. Mukana keskustelussa olivat Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo, Nivalan kirkkoherra Sanna Jukkola, Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Rantala ja Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen.

Piispa Keskitalo piti herätysliikkeitä kirkkoa rikastuttavina.

– Seurakuntatyössä ollessani leikittelin ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi, jos kaikki mihin tahansa herätysliikkeeseen kiinnittyvät ihmiset otettaisiin pois seurakunnan toiminnasta. Keitä sinne silloin jäisi?

Tapani Rantala vertasi herätysliikettä perheeseen, joka on osa sukua eli kirkkoa.

– Jos perheessä ja suvussa on hyvät välit, voidaan käydä tiukkaakin keskustelua.

Rantala nosti esiin herännäisyyden ydinviestin: Kristuksen ja syntisen väliin ei pidä päästää eikä asettaa ketään.

– Ei moraalia, ei tekoja, ei vaatimuksia, ei edes Raamattua, eikä oikeastaan edes itse kirkkoa. Siksi herännäisyydessä on kirkkoa kritisoitu, jos on koettu, että huomio kiinnittyy epäoleelliseen tai ihmisille aletaan asettaa vaatimuksia.

Nivala on vahvaa herännäisyyden ja vanhoillislestadiolaisuuden aluetta. Kirkkoherra Sanna Jukkola on työssään kokenut tämän sujuvana yhteistyönä seurakunnan elimissä.

– Keskustelut vaikka kirkkoneuvostossa ovat rakentavia, herätysliike ei jaa ihmisiä. Tänäänkin herättäjäjuhlien ohjelmassa on ”herännäishenkisten työntekijöiden tapaaminen” Nivalan Rauhanyhdistyksellä!

Jukkola halusi kuitenkin puuttua nykytapaan, jossa niputetaan kaikki herätysliikkeet samaan kastiin.

– Piispanvaaleissakin konservatiivinen ehdokas nimetään usein ”herätysliikkeiden edustajaksi”. Mitenkäs tämä näin on päässyt menemään? Mihin körttiläisyys tässä sijoittuu?

Simo Juntunen oli samaa mieltä siitä, että herätysliikkeitä ei pitäisi niputtaa yhteen.

– Eroja on sekä hartaudenharjoituksessa että teologiassa. Herännäisyyttä on kuvattu ikävöiväksi uskoksi, kaipaavaksi hengellisyydeksi, jossa ihmistä ei haluta kovistella, vaan luotetaan siihen, että Jumala tekee meissä työnsä.

Juntunen nosti herätysliikkeiden ”kirkonrakennuksessa” esiin virret.

– Herätysliikkeiden omat virsikokoelmat rikastuttavat musiikkielämää. Siionin virsistäkin monet ovat myös kirkon yhteisessä virsikirjassa.

Herättäjä-Yhdistystä ei näy mukana niissä kannanotoissa ja julkilausumissa, joita herätysliikkeet toisinaan yhdessä julkaisevat. Puheenjohtaja Tapani Rantala korosti, ettei kyse ole periaatteesta: mukana ollaan, jos se nähdään tarpeelliseksi.

– Herättäjä-Yhdistyksellä ei ole ollut yhdistyksenä tapana ottaa kantaa yhteiskunnan tai kirkon kiistakysymyksiin, vaikka toki linjauksia toiminnassa näkyy. Tällaiset julkilausumat kertovat osaltaan, etteivät herätysliikkeet ole todella yhdestä puusta veistettyjä.

Rantala muistutti, että herännäisyydelle on ollut aina tärkeää rakentaa seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta.

– On hyvä, että herätysliikkeillä on omia tapaamisia, kuten seuroja. Mutta olisi arvokasta, että kaikki herätysliikkeet rakentaisivat yhteistä jumalapalvelusta. Kun näin ei toimita, ollaan vaarassa purkaa kirkkoa.

Piispa Keskitalo muistutti, etteivät herätysliikkeet lopulta ole niin erilaisia.

– Aattoseuroissa Urpo Karjalainen kiteytti, ettei uskossa ole kysymys moraaliohjelmasta, vaan sen kapea ydin on ihmisen ja Kristuksen välinen kohtaaminen. Aivan samasta asiasta puhuttiin Suviseuroissa ja puhutaan tänä viikonloppuna Kansanlähetyspäivillä. Kirkkopoliittisia eroja voi olla, mutta kaikissa herätysliikkeissä kova ydin on ihmisen ja Kristuksen välinen kohtaaminen.

– Silti herätysliikkeiden on oltava myös itsekriittisiä, Tapani Rantala korosti.

– On varottava, ettei julistuksessa ja sanoissa ihmisen ja Kristuksen väliin tule mitään poistyöntävää tai ulossulkevaa, evankeliumille vierasta.

Piispa Keskitalo näki kirkon kohtalonkysymykseksi sen, vieläkö sanoma puhuttelee nuoria.