Kauhavan lukiossa lakitettiin 42 nuorta – lue ylioppilas Rosanna Mikkosen ja rehtori Toni Uusimäen puheet

Kauhavan lukiossa vältettiin tartuntaketjujen liikkeellelähtö järjestelyin, joissa nuoret saivat valkolakkinsa auditoriossa ryhmä kerrallaan. Rinnakkaisen ryhmän nuoret ja kotijoukot seurasivat seremoniaa muista tiloista valkokankaalta.

Lakitus oli nähtävissä suorana myös lukion Facebook-sivulla, samoin etukäteen kuvattu juhlaohjelma, johon sisältyi musiikkia, tanssi ja puheita.

– Meille on tärkeää niin ylioppilaiden, heidän huoltajiensa ja läheistensä kuin lukion henkilöstönkin turvallisuus, rehtori Toni Uusimäki perusteli poikkeuksellista käytäntöä.

Molemmat tallenteet ovat nähtävissä edelleen Facebookissa.

Ylioppilas Rosanna Mikkosen puhe:

Arvoisat riemuylioppilaat, ylioppilaat, opettajat ja muut siellä ruudun toisella puolella. Tänään juhlimme hieman eri tavalla kuin ennen. Erilainen ja uusi tapa ei kuitenkaan estä tunnelman kohoamista kohti katon rajaa, sillä on aika juhlaan, jonka me ylioppilaat olemme vaivalla ansainneet. Jokainen tämän kevään ylioppilas on ylittänyt itsensä tavalla tai toisella. Epävarmuus, pelko ja ahdistus ovat varmasti käyneet jokaisen abin mielessä viimeisen vuoden aikana. Kaikesta huolimatta olemme kaikki päässeet maalin asti ja tänään me olemme voittajia, selviytyjiä ja ehkä hieman viisaampia kuin aikaisemmin.

Lukio tuntui aluksi siltä, että olisimme olleet suuressa suunnistuskilpailussa. Rasteja oli yhteensä 75, ja suorittaakseen yhden, täytyi suunta ja asenne olla oikea. Kilpailun alkutaipale oli monelle meistä uusi ja hankala tuntemattoman maaston takia. Ensimmäisiä rasteja tarvitsi kenties etsiä enemmän kuin myöhempiä. Onneksi saimme kuitenkin apua opettajilta, jotka kartan ja kompassin tavoin auttoivat meitä löytämään oikean suunnan ja parhaan mahdollisimman reitin maaliin. Meillä oli myös toisemme, jolloin pahan paikan tullessa kaverini pystyi ojentamaan kättänsä, sekä tarvittaessa lainaamaan karttaansa.

Jokaiselle meistä tämä lukiokokemus on ollut uniikki. Jotkut löysivät reitin, jossa vastaan tuli vain muutama mäki ja pari ojaa. Toiset taas kulkivat useammasta ylä- ja alamäestä päästäksensä maaliin. Välillä saimme myös pysähtyä ja nauttia yhteisistä hetkistä, kuten vanhojen tansseista ja penkkareista ja samalla unohtaa opiskelun jyrkät ylämäet ja rankat esteet. Erityisesti mieleeni jäi se yhteishenki mikä meille syntyi penkkaripäivänä. Penkkarien kohtalo vaikutti ensin tuhoon tuomitulta, mutta loppujen lopuksi siitä syntyikin upea päivä. Hurrasimme ja marsimme yhdessä koululla, sekä koristelimme seinät hauskoilla letkautuksilla ja kuvilla. Ei aivan perinteinen penkkarikokemus, mutta onneksi saimme silti juhlia ne.

Puolitoista vuotta sitten koimme sen, mitä kukaan ei ole aiemmin kokenut. Suunnistuksen aikana eteemme ilmestyi suo, johon kenelläkään meistä ei ollut varusteita. Korona loi meille uusia haasteita ja pelkoja, mutta otimme silti itseämme niskasta kiinni ja ryhdyimme rämpimään suon läpi. Monen sukat varmasti kastuivat tämän seurauksesta, mutta jokainen meistä pääsi kuitenkin sen läpi. Etäopetus ja jatkuva pelko koronan saapumisesta olivat raskaita kokemuksia meille. Mutta sen sijaan että näkisimme nämä kokemukset vain negatiivisessa valossa, ovat ne myös kasvattaneet meitä ja tehneet meistä vahvempia kuin koskaan aikaisemmin. Olemme siten paremmin valmistautuneita tulevaisuuden vastoinkäymisiin ja omaamme myös erityistä sinnikkyyttä, jota monella muulla tässä maailmassa ei ole.

Lukio on ollut kokemus, jota en tule unohtamaan. Uudet ystävät ja mahtavat muistot jäävät mieleeni ainiaaksi. Kiitos siis mahtaville luokkatovereilleni ja ystävilleni, jotka ovat auttaneet minua sekä jaksamaan että nauttimaan tästä kokemuksesta. Kiitos myös vanhemmilleni, jotka ovat pienin sekä suurin teoin tukeneet minua aivan alusta saakka. Erityiset kiitokset myös opettajille, jotka ovat ruokkineet uteliaisuuttani ja tiedon janoani päivittäin. Ilman teitä kaikkia tämä kokemus ei olisi ollut sen arvoista kuin se on ollut.

Suunnistuksen jälkeinen näky on vielä sumuinen. Me maaliin päässeet ylioppilaat olemme nyt vapaita valitsemaan omat reittimme. Enää emme tarvitse kompasseja ja karttoja, sillä nyt voimme itse päättää suuntamme. Jotkut vielä jatkavat suunnistamista, toiset tietävät jo päämääränsä. Erilaisia reittejä on monta ja monien polut voivat vielä muuttua useamman kerran. Tulevaisuus on avoin meille kaikille, joten toivotan siksi onnea ja menestystä teille kaikille ylioppilaille. Ja mikäli kohtaatte vastoinkäymisiä, muistakaa tämä vanha aasialainen sananlaskun: ”Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin.” Me olemme sinnikäs vuosiluokka, joka tulee varmasti pärjäämään tilanteissa kuin tilanteissa tulevaisuuden suhteen. Siitä minulla ei ole epäilystäkään. Näihin sanoihin päätän puheeni ja toivotan teille jokaiselle ylioppilastoverilleni oikein riemukasta ja iloista juhlapäivää, me olemme todellakin ansainneet tämän.

Rehtori Toni Uusimäen puhe

Kulunut lukuvuosi jää tänä vuonna sata vuotta täyttävän Kauhavan lukion aikakirjoihin todella erikoisena ja poikkeuksellisena vuotena. Kiinasta joulukuussa 2019 levinnyt koronavirus pisti maailmankirjat sekaisin alkutalvesta 2020 lähtien. Olemme reilun vuoden aikana oppineet karvaasti näkemään globalisaation nurjan puolen: maapalloistuminen ei tarkoita vain kulttuurin ja talouden virtausten leviämistä nopeasti ympäri planeettaamme. Nopeat lentoyhteydet levittävät myös tauteja ja covid-19:n kaltaisia kulkutauteja nopeasti kolkasta kolkkaan. Me elämme todellakin 7,5 miljardin ihmisen maailmankylässä.

Juhlamme teemana on tänä vuonna sinnikkyys. Kun olen historianopettajana tarkastellut koettua, mieleeni on noussut rikkaasta antiikin Kreikan tarustosta Korintin perustaja ja kuningas Sisyfos. Hän ei piitannut jumalista eikä kuolemasta. Petkutettuaan kuolemaa kahdesti tämä kuolevaisista viisain ja älykkäin kohtasi jumalten tuomion. Sisyfos joutui manalaan, jossa hän joutui ikuisesti vierittämään kivenlohkaretta ylös jyrkkää rinnettä. Kun lohkare on tavoittamaisillaan huipun, se vierii ivallisesti jylisten takaisin alkusijoilleen, ja Sisyfoksen on aloitettavatyönsä alusta.

Sisyfos-myytti on tänään käyttökelpoinen kahdestakin syystä. Se kertoo ensinnäkin tavattoman sitkeän ja sinnikkään kuolevaisen tarinan. Hän ei lannistu, vaikka hänen kohtalonsa näyttää meistä traagiselta ja työnsä turhalta. Tämä on todellista sinnikkyyttä. Toisaalta tarina kertoo sen, miten lähelle tavoitetta voi päästä, mutta sitten juuri ratkaisevalla hetkellä ote lipsahtaa ja ponnistelut on aloitettava alusta. Näin on käynyt viimeisen vuoden aikana monta kertaa myös koronaviruksen kanssa. Juuri kun tauti näyttää laantuneen ja perustaso vakiintuneen, jostain ryöpsähtää tartuntaketju, joka pilaa aiemmat saavutukset. Niinpä kaikki on aloitettava alusta ja otettava vastaan aalto aallon jälkeen. Lopulta covid-19 kuitenkin kukistetaan rokotteiden avulla, mutta Sisyfos jää pyörittämään kiveään ajasta ikuisuuteen.

Mennyt vuosi on ollut monin tavoin rankka. Jokainen on joutunut luopumaan jostain ja joustamaan suunnitelmistaan. Koulun tasolla jouduimme koronan takia karsimaan yhteisöllisyyttä rakentaneita yhteisiä juhliamme. Pois jäivät joulujuhla, abien ja opettajien yhteinen Pohjalainen ilta ja perinteisesti toteutetut penkkarit. Abiristeilyt siirtyivät ensi vuoteen, koulukeskuksen avajaisjuhla ja lukion satavuotisjuhla syyskuuhun, kakkosten vanhaintanssit lokakuuhun. Koulun kansainvälisistä hankkeista Kiinan opintoretki siirtyi tulevaisuuteen, vesistöhanke Drops of Lifen viimeinen hanketapaaminen Kreikassa jäi pitämättä. Myös liikuntatilat sulkeutuivat pitkäksi aikaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta meillä kouluyhteisön jäsenillä ja suomalaisilla ylipäänsä on kuluneen vuoden aikana ollut paljon myös aihetta kiitollisuuteen. Erityisen iloinen olen siitä, että olemme kouluyhteisössämme välttäneet vakavan taudin, vaikka meitä on päivittäin ollut saman katon alla noin 900 ihmistä. Tästä suuri kiitos kuuluu lukiolaisille, yhtenäiskoulun oppilaille, huoltajille ja koko henkilökunnalle. Olemme ansiokkaasti käyttäneet kasvomaskeja, pitäneet huolta käsi- ja yskimishygieniasta sekä turvaväleistä sekä ilmeisen vastuullisesti käyttäytyneet myös vapaa-ajan vähäisissä riennoissa. Lopputulos on se, että olemme saaneet olla lähiopetuksessa koko lukuvuoden, kun monin paikoin Suomea on etäopetuksessa oltu kuukausikaupalla.

Suomessa on toteutunut elämän hidastuminen. Kodin ja luonnonympäristön merkitys on korostunut, samoin kotimaan matkailun. Mökit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, etätöitä opittu tekemään. Kokkailu, käsityöt, puutarhatyöt ja remontointi ovat tuoneet vaihtelua arkeen. Itse kunkin on hyvä pysähtyä joskus ja pohtia sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Hyvät kuulijat,

on aika vaihtaa sävellajia mustanpuhuvista tahdeista kepeämmin soljuviin. Dramaattisen patarummun kumina jääköön notkean ja ketterän klarinetin soinnin alle. Kuluva lukuvuosi alkoi historiallisen suuren ykkösten ikäluokan saapumisella uuteen kouluumme. Kauhavan koulukeskus on terve, moderni ja tiloiltaan tulevaisuudenkin tarpeisiin taipuva opinahjo. Se on uuden Kauhavan uljain ja kallein julkinen rakennus toistaiseksi. Toki silläkin on puutteensa kuten lukuvuoden aikana olemme paikoin havainneet. Mutta voimme myös olla kiitollisia Kauhavan kaupungille siitä, että kaikissa kaupunginosissa pistetään lähivuosina koulut kuntoon. Kyseessä on siten todella tuntuva kädenojennus lapsille, nuorille ja lapsiperheille.

Kuluvana lukuvuonna meillä on opiskellut 188 opiskelijaa, joita on ohjannut opintiellä 20 lukion opettajaa. Lukuvuoden aikana olemme ajaneet sisään uudet sähköisen ylioppilastutkinnon tilat toisessa kerroksessa. Opettajakunnan aikaa on vienyt arkityön ohella uuden, ensi elokuussa käyttöön otettavan nuorten lukiokoulutuksen opetussuunnitelman paikallistaminen. Uusi opetussuunnitelma eli LOPS2021 muuttaa lukiokurssit opintojaksoiksi, joiden laajuus vaihtelee 1-3 opintopisteeseen. Jatkossa lukiossa suoritetaan vähintään 150 opintopisteen opinnot entisen 75 lukiokurssin sijasta. Opintoja eheyttäväksi tarkoitetun laaja-alaisen osaamisen ohella opinnoissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota kansainvälisyyteen, työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksiin sekä korkeakouluyhteistyöhön. Viimeksimainitusta lukiomme ykköset ja kakkoset saivat etöopetuskokemuksen kuuden lukion Korkeakoulut lukioihin –hankkeessa huhtikuussa. Uudessa opetussuunnitelmassa myös opinto-ohjauksen ja erityisen tuen osuutta lisätään.

Ensi lukuvuonna toteutuu myös todella merkittävä uudistus, kun lukio-opinnot muuttuvat aloittaville ykkösille maksuttomiksi ja oppivelvollisuutta pidennetään 18:aan ikävuoteen. Jatkossa opiskelija saa oppikirjat ja –materiaalit ilmaiseksi, käyttöönsä koulun kannettavan ja koulumatkatukea yli seitsemän kilometrin matkoihin. Valtiovallan tavoitteena on se, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen, joka luo perustan työllistymiselle nyky-yhteiskunnassa.

Maksuttomuudesta eivät voineet haaveilla vuoden 1971 ylioppilaat, joita on edustanut tänään lehtori emerita Leena Tuuri, jolla on takanaan pitkä ura Kurikan lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina. Kuluvan vuoden riemuylioppilaat osallistuvat ensi kevään ylioppilasjuhlaamme.

Hyvät kevään kokelaat,

Saatte valkolakkinne yhdessä noin 24 700 muun kevään kokelaan kanssa. Lukiomme ylioppilaskirjoitusten tulosta voidaan tänä vuonna luonnehtia tyydyttäväksi. Pakollisina kirjoitetuissa oppiaineissa olimme hieman valtakunnan keskitason yläpuolella, ylimääräisenä kirjoitetuissa sen alapuolella. Kaikkien aineiden osalta selvästi valtakunnan tasoa paremmin kokelaamme pärjäsivät äidinkielessä, englannissa ja yhteiskuntaopissa. Pakollisena kirjoitetuissa aineissa hyvä tulos tehtiin biologiassa, äidinkielessä, ruotsissa ja englannissa sekä pitkässä ja lyhyessä matematiikassa.

Tänään pääsemme lakittamaan 42 kevään kokelasta. Kolme ei valitettavasti päässyt kalkkiviivojen yli tässä kilpailussa. Liian paljon oli myös niitä tilanteita, jossa kaikki tutkintoaineet on läpäisty hyväksytysti, mutta lukiokursseja on vielä suorittamatta. Onneksi osalta kokelaistamme löytyi uusi vaihde ja sinnikkyyttä aivan loppumetreillä.

Hyvä lakitettava kokelas,

Olet vienyt lukio-opintosi onnistuneesti päätökseen kaikista vaivoista ja vastuksista huolimatta. Olet ansainnut juhlasi, päivän huomion keskipisteenä ja kaiken sen lämmön, jota läheiset, ystävät, tuttavat ja sukulaiset voivat sinulle antaa. Poikkeusoloissa kasvaa karaistuneita yksilöitä, jotka tulevaisuudessa menevät läpi vaikka harmaan kiven. Uskon rehtorina sinuun, kykyysi löytää oma polkusi ja paikkasi tässä maailmassa.

Usko on joskus koetuksella. Silloin kannattaa etsiä vaikka netistä nuorena vakavasti loukkaantuneen freestylelaskija Pekka Hyysalon tarina. Hän loukkaantui vakavasti laskussa Ylläksellä 11 vuotta sitten. Kaksikymppinen Hyysalo makasi sairaalassa 17 päivää koomassa, sai vakavan aivovamman ja neliraajahalvauksen. Synkistä ennusteista huolimatta nuori mies käveli jo kuusi kuukautta myöhemmin, nousi myöhemmin suksille ja perusti kuntoutumisprosessin yhteydessä oman yrityksen. Vuosia myöhemmin hänet valittiin Suomen positiivisimmaksi ihmiseksi, jonka paranemiseen sinnikkyydellä ja määrätietoisuudella oli valtava vaikutus.

Sinun lähtökohtasi elämään ovat loukkaantunutta Hyysaloa paremmat. Valjasta tietosi, taitosi ja ahkeruutesi oman tulevaisuutesi rakentamiseen ja tämän yhteiskunnan palvelemiseen. Pian saat valkolakkisi, ruususi ja mahdolliset stipendisi erillisessä lakitusseremoniassa.

Sinulle ja juhlavieraille toivotan hyvää ja aurinkoista kesää!