Härmästä maailmalle 23 uutta ylioppilasta – lue ohesta lakitettuja edustaneen Karoliina Kaupin puhe

Härmän lukiossa lakitettiin viime lauantaina 23 kevään ylioppilasta. Juhla oli totutun arvokas mutta korona-aikaan kuuluvasti terveysturvallinen.

– Meillä jokainen sai tuoda kaksi vierasta. Lisäksi paikalla olivat riemuylioppilaat, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Merja Mäki kertoo

– Katsomossa noudatettiin 2 metrin turvavälejä istuimien välissä. Maskisuositus oli ja käsidesiä tarjolla.

Ohjelma muodostui Härmän Siskojen Safine-ryhmän etukäteen videoidusta tanssista, opettajien lausumasta mietelmästä, Jarkko Korven pianoesityksestä ja puheista.

– Juhla striimattiin kokonaisuudessaan. Sitä saattoi seurata livenä lukion Youtube-kanavalta, ja striimaus jäi sinne katsottavaksi kuukauden ajaksi, Mäki vinkkaa.

Karoliina Kaupin juhlapuhe:

Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat, riemuylioppilaat, ja tietysti tämän kevään 2021 ylioppilaat. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta, me olemme onneksemme päässeet paikalle tänään juhlistamaan yhtä elämämme tähänastisesti suurinta saavutusta.

Päivien joukossa tämä on vain yksi monista lauantaista ja valkolakki on vain asuste muiden joukossa. Näiden takana piilee kuitenkin vähintään kolmen vuoden opinnot, 75 suoritettua kurssia, 16 koeviikkoa ja kunnialla läpi suoritetut ylioppilaskirjoitukset. Näihin vuosiin mahtuu paljon muistoja, pänttäystä, epätoivoista itkua palautuspäivän iltana, tylsistyneitä huokauksia ennen englannin luokkaan saapumista ja puhelimen selailua yhteensä enemmän kuin opiskelua.

Päällimmäisenä jokainen muistaa lukiosta varmasti sen, ettei lukio ollut ruusuilla tanssimista, ja sen huomaa myös lukiolaisen käytetyimmistä lauseista ja sanoista: Viimeisen kolmen vuoden ajan käytävillä on kuulunut lähes jokaisen suusta kerran päivässä nämä lausahdukset: ”Ihan sama, ei kiinnosta.” ”Olis pitäny mennä lyhyelle” ja ”vieläkö voi vaihtaa amikseen?” Näiden lisäksi myös liuta sensuroituja, ei-lapsiystävällisiä sanoja jokaisen lauseen eteen, taakse ja väliin.

Päällimmäisten negatiivissävytteisten sanojen ja muistojen rinnalla tahtoisin kuitenkin painottaa, että näihin kolmeen vuoteen mahtuu myös paljon muutakin. Vaikka monesti meistä ylioppilaista tuntuu, että olemme samoja viisitoista ja kuusitoistavuotiaita kuin lukion aloittaessa, kehitystä on helpointa huomata, kun katsoo välillä taaksepäin. Etenkin opettajat ovat saaneet seurata meidän kehitystämme ajattelemattomista teineistä hieman enemmän ajatteleviksi nuoriksi. Ajattelun muuttuminen mustavalkoisesta kirjavaksi ja argumentointitaitojen kehittyminen ovat hitaita mutta toimivia prosesseja, jotka vähintään ylioppilaskirjoituksissa olemme osoittaneet tapahtuneiksi. Ykkösellä esseevastaukset tuntuivat vielä mahdottomilta, matikan sanalliset toivottomilta, ja kielioppi sekavalta. Mutta kiitos teidän empaattisten ja ammattitaitoisten opettajien olemme selviytyneet joskus toivottomankin tuntuisista koettelemuksista. Ylioppilaiden puolesta tahdon kiittää teitä kaikesta siitä, mitä olette vuoksemme tehneet. Ilman teitä emme olisi tässä. Kiitos kuuluu tietysti muillekin elämämme aikuisille, kotiväelle. Kiitos, että olette meidän kasvuprosessimme aikana jaksaneet auttaa, neuvoa ja olla tukena.

Maailma ei kuitenkaan ole vielä valmis, emmekä vieläkään ymmärrä täysin kielioppia, sanallisia tehtäviä, tai esseevastausten rakentamista. Mutta puutteista huolimatta, opimme kaikista tärkeimmät taidot. Nimittäin akateemisia taitoja ehkä vielä tärkeämpinä olemme härmän lukion tiiviissä yhteisössä saaneet oppia tulevaisuutta varten elämäntaitoja, kuten joustavuutta ja itsenäisyyttä erityisesti etäopiskelun yhteydessä, aikatauluttamista ja yksilöllisten vahvuuksien huomaamista ja korostamista, kommunikointitaitoja ja kompromissien tekoa.

Näiden taitojen kehittymisestä tahdon kiittää erityisesti meitä ylioppilaita, kiitos että olette jaksaneet olla toinen toisillenne parhaanne mukaan ystävällisiä ja tarjonneet mukavan oppimisympäristön, vaikka ajat ovatkin olleet erityisesti abivuonna kuormittavat pandemian ja kirjoitusten takia. Juuri sen vuoksi olen ylpeä meistä jokaisesta, sillä kulunut lukuvuosi oli raskas ja jokainen meistä on kovalla työllä lakkinsa ansainnut. Käytetyimmistä lauseista huolimatta, olet nyt tässä.

Kun muistelen lukioaikoja, tahdon vaalia myös niitä hetkiä, jotka eivät suoraan olleet osallisena kumpaankaan edellä mainittuun kehitykseen, mutta olivat tärkeitä hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Esimerkiksi hauskat asiattomat vitsit kesken oppitunnin, matikantunneilla pelaaminen, kauppareissut hyppytunneilla, ruokatunnit, ja kaikki ne hetket, kun kasvoille levisi hymy hyvässä seurassa. Eikä tietenkään voi unohtaa vanhojen tansseja eikä pienimuotoisia penkkareita. Ilman sinua lukiokokemus olisi ollut aivan erilainen, ja toivon, että myös sinä vaalit yhteisiä hyviä hetkiämme. Joko mainitsin, että olen sinusta ylpeä?

Kun me täältä lähdemme, kaikki reitit ovat kuin ensilumen peitossa. Jokaisen on pakko lähteä omille poluille ja jättää omat jälkensä valkeaan pintaan. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että näillä eväillä, niin akateemisella osaamisella kuin maalaisjärjellä, suunnan on pakko olla oikea, vaikka reitti ei olisikaan vielä selvä. Ja ehkä lopulta lumen sulaessa ja kevään tullessa, olemme löytäneet täydellisen paikan, mihin puhjeta kukkaan.

Mutta sitä odotellessa, juhlitaan nyt sinua, minua, meitä, ja tätä suurta saavutustamme.