Tilaajalle

230-vuotismessussa Kortesjärven kirkossa

Kortesjärven kirkossa pidettiin marraskuun 24. päivänä kansanlaulumessu, se oli Kortesjärven kappeliseurakunnan 230-vuotisjuhlamessu.

– Idea lähti siitä, että kortesjärveläislähtöinen pastori Markku Fräntilä Joensuusta muistutti juhlavasta vuodesta, sanoi kappalainen Tarja Takala-Luostarinen.

Hän kertoi saarnassaan, että Kortesjärven seurakunta kuului 1700-luvulle asti Pietarsaaren emäseurakuntaan Lappajärven kappeliseurakunnan osana.

– Kirkkoon Kortesjärveltä mentiin sinne, minne matka oli lyhin: Lappajärven, Evijärven, Kauhavan tai Härmän kappeliseurakunnan kirkkoihin.

Vuonna 1788 lähetettiin Turun kapitulin kautta Kustaa III:lle kirjallinen pyyntö oman kirkon rakentamiseksi Kortesjärvelle. Asian käsittelyssä vierähti puolitoista vuotta, mutta kärsivällisyys palkittiin.

– Paluupostissa saapui Tukholman linnassa 25.11.1789 allekirjoitettu asiakirja, jonka mukaan Hänen kuninkaallisen majesteettinsa hallitus suo Purmojärven ja Kortesjärvien kylien miehille Pietarsaaren pitäjästä luvan rakentaa itselleen erityinen kappelikirkko ja ylläpitää omaa pappia.

– Tätä päätöstä pidetään Kortesjärven seurakunnan varsinaisena syntyhetkenä, josta tulee kuluneeksi 230 vuotta, Takala-Luostarinen jatkoi.

Ensimmäisenä pappina toimi saarnaaja Hans Nyström (v. 1793 - 1821), kappalaisena Frans Irak Fortella (v. 1834 - 1841) ja kirkkoherrana Gustaf von Essen (1877 - 1887).

Virallisen kappeliseurakunta-aseman Kortesjärvi sai vasta vuonna 1834, 40 vuotta oman kirkon valmistumisen jälkeen. Täysin suvereeni kirkkoherrakunta siitä tuli vuonna 1865.

– Itsenäisen seurakunnan aikaa ehdittiin elää 144 vuotta. Paluu kappeliseurakunnaksi tapahtui 1.1.2009, kun Kauhavan seurakunnan Kortesjärven kappeliseurakunta aloitti toimintansa.

Kappalainen kertoi myös Kortesjärven kirkosta.

– Tässä vuonna 1792 valmistuneessa Pyhän Katariinan kirkon kellotapulissa on kaksi kelloa. Ne on hankittu Tukholmasta. Isommassa kellossa on koskettava kirjoitus: ”Tule Jumalan sana Kuulemaan. Tule parannusta tekemään. Tule kiittämään Jumala, koska kuulet ääneni”.

– Tänään olemme saaneet astua tänne kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa, rukoilemaan ja laulamaan yhdessä. En aio saarnata monta tuntia, kuten 1700-luvulla oli tapana sekä lukea ruumissaarnoja ja pitkiä esirukouksia. Joten ei tarvita unilukkareitakaan. En kuulustele ketään saarnan jälkeen, kappalainen totesi saarnastuolista.