Tilaajalle

16-vuotiaalla Teemu Pihlajamäellä oli jännät paikat, kun hän ampui ison hirviuroksen peräkkäisissä passeissa: Nousin ja katsoin, mikä sieltä oli tulossa

Tällaista ei ole ilmeisesti tapahtunut Kauhavan Erämiehet ry:n historiassa aiemmin. 16-vuotias Teemu Pihlajamäki kertoi erikoisen tarinansa:

– Oli lokakuun 12. päivä, ja hirvijahtimme alkoi kello 9.30 Fröötilän maastossa. Metsästysporukka jakaantui passipaikoille, ja setäni Tapio Pihlajamäki lähti norjanharmaahirvikoiransa Demonin kanssa alueen toiselle reunalle etsimään hirviä. Sieltä koira vietiin Ojutkankaalle lapualaisten metsästysrajalle.

Ei aikaakaan, kun koira sai tuulen alla vainun hirvestä nuoressa, harvahkossa mäntymetsässä.

– Kuulin haukun ja seurasin koiraa gps:stä. Hirvi lähestyi minua vahdikkaasti. Sitten rupesikin jo kuulumaan rytinää. Nousin reppujakkaraltani ja lykkäsin hirvikivääristä varmistimen pois päältä.

Hän näki, että eläin lähestyi reipasta hölkkää taimikon kulmasta etuviistosta.

– Varmistin, ettei koira ole hirven kintereillä. Tähtäsin vähän aikaa, otin ennakkoa, sain kiikarin kohdilleen ja ammuin noin 60 metrin päähän.

Luoti osui kuolettavaan kohtaan, lapaan. Hirvi putosi heti suopursujen sekaan.

– Finito, kuuli ampujan isä Risto Pihlajamäki radiopuhelimestaan.

Kello oli silloin 10.45.

Lähimmät metsästäjät kokoontuivat paikalle. Laskettiin, että sarvissa oli yhdeksän piikkiä. Ampujan isä ja setä suolistivat saaliin, ja se vedettiin porukalla auton peräkärryyn, minkä jälkeen mentiin laavulle makkaralle.

Iltapäivän alkoi toinen passi, se suuntautui Ojutjärven maastoon.

– Menin Vähäjärven rantaan ja istuin hiljaa montun reunalla vanhan tervahaudan päällä. Katsoin gps:stä, missä koira oli menossa. Sitten kuulin ääniä selkäni takaa umpimetsästä.

Ääni voimistui.

– Nousin ja katsoin, mikä sieltä oli tulossa.

Se oli iso uroshirvi.

– Näin, että se oli hiiviskelemässä minun ja kauempana näkyvän isäni väliin. Piti päättää, ammunko, ennen kuin hirvi tulisi isäni linjalle vai päästänkö hirven menemään ensin ohi. Olin ottanut varmistimen pois jo aiemmin, joten sitten vain nostin aseen olalle ja laukaisin parinkymmenen metrin päästä.

Se napsahti kymppiin, keuhkoihin. Kello oli 14.46.

Tälläkin kertaa kyseessä oli yhdeksänpiikkinen. Sarvet olivat lähes identtiset edellisten kanssa.

Isä ja poika suolistivat hirven.

– Muu väki oli meistä kauempana, joten lupasimme hoitaa tehtävän kaksistaan, ja muut jatkoivat jahtia. Saimme elukan kyljelleen - minä pidin takajalkaa ylhäällä, kun isä veti suolet pihalle. Väkeä saapui jonkin ajan päästä, ja hirvi vedettiin kimpassa pois metsästä. Menimme Erätuvalle, ja miehet nylkivät molemmat hirvet lahtikämpällä.

Teemu Pihlajamäki oli aamulla päättänyt, että jos hirvi tulisi vastaan, ei saisi liikaa jännittää eikä hätäillä.

– Ampumiset sujuivat harkiten ja tarkasti, mutta kyllä varsinkin ensimmäisen laukauksen jälkeen polvet tutajivat.

Isä totesi vierestä, että aikuinenkin jännittää samassa tilanteessa.

Jahtiporukka yllättyi, että nuori poika ampui samana päivänä kaksi isoa uroshirveä.

Pojalla on hirvijahtikokemusta jo monelta syksyltä: Hän oli pienempänä isänsä ja setänsä mukana metsällä. Metsästyskortin hän suoritti 12-vuotiaana ja hirvimerkin seuraavana vuonna.

– 15-vuotiaana sain rinnakkaisluvan isäni kivääriin ja luvan itsenäiseen toimintaan jahdissa.

Teemu Pihlajamäki on suvussaan neljännen polven metsästäjä vuonna 1945 perustetussa seurassa.

– Ennen isääni ja minua seurassa toimivat Yrjö ja Eino Pihlajamäki.

Lahtivajalle ampujalle ilmoitettiin, että kielet ja sydämet olisivat kuuluneet hänelle.

– En kuitenkaan ottanut niitä.

Perheessäsi taidetaan kuitenkin syödä usein hirvenlihaa, kuinka laitatte sen ruuaksi?

– Isäni ja äitini Helene kokkaavat siitä esimerkiksi palapaistia.

Molemmat päät vietiin Jukka Nahkalalle, joka teki kahdet sarvitrofeet.

Entä mihin taljat menevät?

– Ne ovat suolassa pinkassa. Seurat myyvät ne keskitetysti eteenpäin.

Metsästyksellä ja metsästysseuroilla on edelleen iso merkitys hirvikantojen sääntelyssä.

– Metsästysmaillamme Kauhavan sisääntulotien seutuvilla on hirvitihentymä, ja tänäkin syksynä Kärppämäen risteyksen lähellä oli hirvikolari. Taimikotkin voivat kärsiä, jos hirviä on liikaa. Osa metsästysseurojen kaatoluvista jätetään ”pankkiin”, mutta niitä kannattaisi kyllä käyttää sellaisilla alueilla, joissa esiintyy tavallista enemmän hirviä, sanoi Risto Pihlajamäki.

Teemu Pihlajamäki kertoi harrastavansa muutakin metsästystä kuin hirvestystä.

– Käyn kyyhky- ja kaurisjahdissa ja metsästän kanalintuja ja fasaaneja.

Lisäksi hän juoksee ja suunnistaa.

Opiskelupolku on vienyt pojan Kuortaneen urheilulukioon.

Mia Kärkkäinen