”On edes yksi merkintä kalenterissa” – Aijjoos-toiminta saa veikkausvaroista rahoituksen myös täksi vuodeksi

Aijjoos-toiminnan kehittämispäällikkö Marja-Liisa Nevala jakoi joulun alla ilouutisen. Työ ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi voi jatkua taas vuoden, sillä valtionapuviranomaisen STEAn avustusehdotuksessa on varattu Aijjookselle 242 550 euroa.

– Avustus jopa vähän nousi, siinä on varmaan joku prosenttikorotus, kun tuli tuollainen apteekin hinta, Nevala aprikoi.

Hankkeena vuonna 2008 alkanut Aijjoos on ehtinyt vakiinnuttaa paikkansa Härmissä, Kauhavalla, Kortesjärvellä, Evijärvellä ja Lappajärvellä. Esimerkiksi vuonna 2022 sen 30 ryhmään ja tapahtumiin osallistui noin 1300 eri henkilöä.

Läheskään kaikkia ikäihmisiä tieto toiminnasta ja sen luonteesta ei ole kuitenkaan viidessätoista vuodessa tavoittanut, mitä Nevala luonnehtii mystiseksi jutuksi.

– Meille tulee koko ajan palautetta, että ”mikä ihmeen Aijjoos-toiminta, en ole kuullutkaan” tai että ”en tiennyt, että sinne voi tulla”, hän siteeraa.

– Moni luulee, että pitää odottaa kutsua. Sehän ei pidä paikkaansa. Meillä ei ole myöskään jäseniä eikä jäsenmaksuja. Kaikki ovat tervetulleita ja silloin, kun itselle sopii, kehittäjä Minna Koponen oikoo.

– Ikärajaakaan ei ole. Vanhin kävijä on ollut 102 ja nuorin alle vuoden, Nevala täydentää.

Kehittäjä Jenni Alanen huomauttaa ymmärtäväisesti, että kohderyhmä uudistuu sitä mukaa, kun väkeä siirtyy eläkkeelle.

– Nämä aiheet eivät ehkä ole koskettaneet aiemmin.

Aijjoos pyrkii vahvistamaan ikääntyneiden psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia ryhmä-, vapaaehtois- ja asiantuntijatoiminnalla.

. Ryhmät perustetaan sinne ja sen sisältöisinä kuin ikäihmiset toivovat, usein sivukylille. Jumppaa, pelaamista tai keskustelua ohjaavat Aijjooksen työntekijät tai vapaaehtoiset.

– Ilman vapaaehtoisia toiminta ei pyörisi näin laajana, Nevala sanoo.

– Paitsi ryhmänohjaajina heitä tarvitaan kulttuurikavereina, markkinamummoina ja tapahtumissa avustajina. Meillä on myös neljän miehen Aijjoos-bändi.

Asiantuntijatoiminta virisi jo ensimmäisen hankkeen alkumetreillä.

– Ajattelimme heti, ettemme voi tietää, mitä ikäihmiset tarvitsevat, vaan pitää perustaa heistä asiantuntijaryhmä. Saimme siitä vanhustekopalkinnonkin, Nevala muistelee.

– Nykyään kokoontuu 16-jäseninen yhteiskehittämisryhmä. Keksimme, että kannattaa kutsua samaan palaveriin tärkeimmät yhteistyökumppanit: kuntien, kuntayhtymän ja seurakuntien edustajat. Meidän ei tarvitse värkätä välikätenä, vaan viestit kulkevat suoraan puolin ja toisin.

Tapana on myös ottaa ikäihminen asiantuntijaksi vaikkapa Aijjoosta esitteleville luentokäynneille. Puhekutsuja tulee, koska Aijjoos-toiminta on ainutlaatuista.

– Vastaavanlaista on muuallakin Suomessa, mutta esimerkiksi omaishoitajille, saamenkielisille muistisairaille tai afrikkalaistaustaisille helsinkiläisille naisille kohdennettua. Meillä saavat tulla kaikki kolmen kunnan alueella, Nevala toteaa.

Yksinäisyys lievittyi Nevala kuulee usein, kuinka mukavaa Aijjoos-toiminnassa käyvän mielestä on, että kalenterissa on edes joku merkintä.

Virallisempaa tietoa kerätään muun muassa kyselyillä, joissa ryhmiin osallistuvat pohtivat asteikkoa 1-5 käyttäen, kuinka mukanaolo ja puuhaaminen porukassa on vaikuttanut.

Uusimmassa mittauksessa vastaajia oli pyydetty arvioimaan esimerkiksi mielen virkistymistä, yhteisöllisyyden tunteen vahvistumista, fyysisen toimintakyvyn kohentumista ja yksinäisyyden lieventymistä.

– Tulos oli tasan tai yli neljä kaikissa kohdissa yhtä lukuun ottamatta, Alanen kertoo tyytyväisenä.

– Digitaitojen lisääntymisen keskiarvo jäi 3,2:een. Digitaidot eivät ole nyt olleet varsinaisesti esillä, koska kansalaisopistolla on siihen liittyvä hanke.

Nevalaa ilahduttaa erityisesti yksinäisyyden väheneminen.

– Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka asuisi puolison kanssa. Toisaalta yksin asuva ei välttämä koe itseään koskaan yksinäiseksi, hän tietää.

”Ei olisi pois millään” Aaro Syrjälä, Pirjo Syrjälä ja Kaija Viljanen kuuluvat Kortesjärven Pirttisen Aijjoos-kerhon vakiokävijöihin. Yhteensä nuorisoseuralla tapaa vaihtelevin kokoonpanoin toistakymmentä kyläläistä kerran kuukaudessa.

Aaro Syrjälä muistelee lähteneensä mukaan toimintaan kotikylällään, kun nuorisoseuran puheenjohtaja kysyi, että ”ruvetaanko”.

– Sanoin, että antaa tulla lunta tupaan ja jäätä porstuaan. Todettiin, että onpa hyvä homma, ja siitä lähtien kerho on pyörinyt, eikä enää luovuta, hän vakuuttaa.

– Siellä ollaan yhdessä, mikä on se tärkein, ja saa vielä kahvit. Muuten sivukylillä ei tahdo olla mitään virikkeitä. Ennen oli kaupat ja postit, joissa näki ihmisiä joka päivä.

Pirjo Syrjälä sanoo kuuluneensa Pirttisen Aijjoos-kerhoon alusta asti.

– Siellä on niin ihanaa, ettei olisi pois millään. Ihanat vetäjät keksivät aina jotakin uutta kivaa.

Kaija Viljanen liittyi joukkoon jäätyään eläkkeelle vuonna 2015. Hän innostuu kehumaan erityisesti retkiä, joita kerholaiset tekivät ennen koronaa.

– Oltiin Helsingissä, Raumalla ja Pihtiputaan mummoa katsomassa, niin mukavia reissuja. Sokkoretkilläkin on oltu.

Kirjaudu sisään

”On edes yksi merkintä kalenterissa” – Aijjoos-toiminta saa veikkausvaroista rahoituksen myös täksi vuodeksi

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin