Lasinegatiivien pelastaja sai mainetekopalkinnon – "Härmä-Seuran kokoelma on oikea aarre"

Valokuvaaja Juha Ignatius ja hänen puolisonsa Anne Heimola astelivat yllätettyinä ja hämmentyneinä estradille Häjyylyjen pääjuhlassa sunnuntaina. He istuivat Härmäsalin peräpenkissä valmiina kuuntelemaan museonjohtaja Teppo Ylitalon puhetta mutta tulivatkin kukitetuiksi härmälääsen maineteon tekijöinä. Valinnan oli tehnyt ulkohärmäläinen Sanni Myllykoski.

– Härmä-Seuran arkistoissa on mittava valokuvakokoelma. Jo vuosia sitten eräällä porukalla haaveilimme kokoelman digitoimisesta ja siten saamisesta suuremman yleisön ulottuville internetin kautta, Myllykoski taustoitti.

– Meillä oli aikapula mutta myös tietotaitohaasteita. Jostain sitten ilmestyi Juha Ignatius, eläkkeelle jäänyt valokuvauksen ammattilainen. Hän löysi arkistosta jotakin vieläkin mielenkiintoisempaa: valokuvien lasinegatiiveja.

Löytöön sisältyy yli 4000 kuuden valokuvaajan negatiivia, jotka Härmä-Seura keräsi 1990-luvulla.

– Juha ei ollut kiinnostunut ainoastaan lasinegatiiveista vaan myös valokuvien kohteista ja ihmisistä kameran takana, Myllykoski totesi.

– Halusin osoittaa mainetekopalkinnon Annellekin, koska olen ymmärtänyt, että hän toi Juhan Härmään ja on tukenut tätä projektissa.

Ignatius luonnehti kiitossanoissaan Härmä-Seuran kokoelmaa erittäin merkittäväksi, oikeaksi aarteeksi.

– Minun toiveeni on, että valokuvaajapioneerien kuvat saadaan seinille ja päivänvaloon.

. Lapualaislähtöinen Teppo Ylitalo myönsi oman osuutensa aluksi, että ”on menny köppääseksi, kun keskisuamalaasta pyyretähän puhumahan Härmälääsiin Häjyylyyhin”. Lieventävänä asianhaarana hän mainitsi isoisovanhempiensa asuneen Alahärmän Kivihuhdassa.

Taustansa selvitettyään pohjalaisuuden väitöskirjatutkija kertoi yleisölle sen, mitä härmäläinen yleisö mielellään kuuli: 1800-luvulla vaikuttaneelle Zachris Topeliukselle pohjalaiset näyttäytyivät monessa kohdassa Suomen kansan parhaimpina edustajina.

– Topeliuksen mukaan ”niin suomalaisen jäykkä ja vakava kuin pohjalainen onkin, hän näyttää kuitenkin olevan suomalaisen luonteen liikkuvimpia ja edistyshaluisimpia aineksia”, Ylitalo siteerasi.

Topeliuksen mielestä pohjalainen maalaistalo oli ”paraiten rakennettu, suurin ja valoisin kaikista suomalaisista talonpoikaistalosta.” Myös kauneimmat naiset hän oli löytänyt Pohjanmaalta tai sen rajoilta.

Ylitalo huomautti, että vaikka maailma on nyt kovin erilainen kuin Topeliuksen aikana eli suunnilleen isoisoisoiso-isovanhempiemme eläessä, aprikoimme edelleen, mitä on olla pohjalainen tai härmäläinen.

– Ei ole kovin kauan siitä, kun ajateltiin, että maailma tulee vääjäämättä yhdentymään niin, että ei ole enää väliä missä maassa tai millä paikkakunnalla asuu, kun tietoliikenneyhteydet ja nopea matkustus häivyttävät paikan ja etäisyyden merkityksen. Kävi aivan päinvastoin. Suurin osa ihmisistä ei haluakaan olla maailmankansalaisia. Suurin osa haluaa olla jostakin kotoisin.

– Paikat ovat tulevaisuudessakin erilaisia, niillä on oma historiansa ja oma tarinansa. Ja me haluamme ja ansaitsemme olla osa sitä tarinaa. Me kuulumme – aina – paikkaan ja kotiseutuun. Ja se kotiseutu on meille etuoikeus.

Kirjaudu sisään

Lasinegatiivien pelastaja sai mainetekopalkinnon – "Härmä-Seuran kokoelma on oikea aarre"

Haluatko lukea artikkelin?