Ylihärmän Ahomäessä 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla asunut Esa Elenius koki kloppina sangen jännittävän tilanteen kotinurkillaan:
– Olin parhaan kaverini Hannu Hautasen kanssa kuljeskelemassa, kun lentokone, Saab Safir, lähes viisti niittyä. Kone lensi vain 10 metrin korkeudella, heittäydyimme Hannun kanssa ojaan.
– Niin läheltä kone meni, että näimme laskuvarjopakkauksen lentäjän persuuksen alla. Säikähdimme tietenkin, Esa Elenius muistelee.
Vartuttuaan Elenius pyrki lentäjäksi. Siihen toimeen häntä ei kelpuutettu. Poliisiksi kylläkin.
Nykyään eläkeläisenä Orimattilassa, Lahden läheisyydessä, Tuija-vaimonsa kanssa asuva Elenius, (69), teki poliisin töitä perin monipuolisesti.
Pääosin hänen toimintansa noina poliisivuosinaan oli pääkaupunkiseudulla. Hänen tehtävänsä etenkin ja nimenomaan koirapoliisissa nousee toimenkuvista vahvasti ylitse muiden.
– Kulloisenkin poliisiparini ja kulloisenkin koiran kera etsimme muun muassa räjähteitä, huumeita ja erilaisia esineitä. Jäljestimme rikollisia ja kadonneita ihmisiä. Koko Helsingin poliisin koirajaoksessa oli kuukausittain keskimäärin kuusikymmentä sellaista tehtävää, joihin lähetettäessä tiedettiin kohteessa mahdollisesti käytettävän jotain kättä pidempää, ampuma-asetta tai puukkoa, esimerkiksi.
Eleniuksen poliisityön pahin rasti oli Helsingin Lauttasaaressa 5. helmikuuta, Runeberginpäivänä, vuonna 1993:
– Työvuoro oli juuri alkanut, kello oli 13. Läksin partiokaverini Antti Murtomäen kera Lauttasaareen saatuamme tiedon pankkiryöstöstä. Toinen autopartio ilmoitti ajavansa takaa autovarasta silloin, kun me yhä etsimme pankkirosvoja, Elenius sanoo.
– Käännyimme pakenijaa - autovarasta - vastaan. Pysähdyimme kadun alkuun ja näimme pakenevan auton tulevan kovaa vauhtia kohti. Partiokaverini nousi autosta. Hän ymmärtääkseni yritti renkaisiin ampumalla pysäyttää autovarkaan ajaman - ja meitä kohti tulevan - auton.
Autovaras olisi halutessaan voinut ohittaa poliisiauton kuskin eli Eleniuksen puolelta, autovaras tuli kuitenkin hurjaa vauhtia Eleniuksen partiokaveria kohti ja osui häneen, lopulta kuolettavasti.
– Kuusi vuotta kanssani työskennellyt partiokaverini - lapualaislähtöinen Antti Murtomäki - kuoli yhdeksän päivän kuluttua tuosta autovarkaan tekemästä päälleajosta tajuihinsa tulematta, Elenius tarkentaa.
– Konstaapeli Antti Murtomäki siunattiin helmikuun lopussa - siis 1993 - Lapualle. Osa Helsingin soittokunnasta soitti hautajaisissa Narvan marssia. Patarumpu kumisi muistoisan mahtavasti, Elenius jatkaa.
Työ vaati kovaa kuntoa
Eleniuksen työ koirapoliisissa vaati kovaa kuntoa. Sitä hänellä oli. Pohja kaikkeen oli luotu jo hänen lapsuus- ja nuoruusvuosinaan Ylihärmässä, missä Elenius tottui jo nuoresta pitäen tekemään perin ahkerasti maatalon töitä.
Suunnistus ja varsinkin pesäpallo olivat nekin iso osa Eleniuksen elämää Ylihärmässä ja myös muualla Etelä-Pohjanmaalla sekä paikoin ja etenkin myöhemmin muuallakin Suomessa.
Musiikki oli merkittävä osa Eleniuksen lapsuus- ja nuoruusvuosia. Hän soitti viulua ja saksofonia.
Jos mennään työvuosiisi ja palataan tähän päivään, niin mikä sinussa on eteläpohjalaista, Esa Elenius?
– Murre. En luopunut Etelä-Pohjanmaan murteesta edes Helsingin ydinkeskustassa työskennellessäni, Elenius puhuu.
Aortta teki tenän
Elenius oli mukautunut ja tottunut poliisin vaihteleviin työkuvioihin hyvin, perinteiseen eläkeikään hänen ei kuitenkaan suotu päästä:
– Jouduin viisikymppisenä, parikymmentä vuotta sitten, eläkkeelle. Aortta teki tenän.
– Eihän tässä enää paljon muuta ole kuin se, että pysyy vaimon perässä, sellaiset viisi metriä jäljessä. Olen perustyytyväinen ihminen, ei minulla ole valittamista. Kunhan saan jotain touhuta ja kun voin tavata lapsiani ja lastenlapsiani, niin siinähän sitä elämää on ihan riittävästi.
Esa Eleniuksen isä oli Kustaa Elenius ja hänen äitinsä Helmi Elenius, syntyisin Ikola. Tuosta perheestä sukeutui myös toinen poliisi (Matti Elenius) sekä muun muassa kaksi pappia (Jaakko ja Jussi Elenius), joten tuossa suhteessa tuo Kustaa Eleniuksen isänmaallishenkinen ylihärmäläisperhe oli selkeästi sellainen kuin monet perheet Etelä-Pohjanmaalla tapasivat viime vuosituhannella olla.
Eleniuksen (Elenius-Jungarå) sukua on asunut ”ajasta aikaan” nimenomaan (Etelä-)Pohjanmaalla, Jepuaa ja muuta ruotsinkielistä Pohjanmaata myöten.
– Olisin kyllä halunnut, että Alahärmä, Ylihärmä ja Kauhava olisivat kukin säilyneet itsenäisinä, sillä onhan jokaisella paikkakunnalla itsessään ahkeraa ja osaavaa väkeä yllin kyllin, Esa Elenius mainitsee.
Orimattilassa Esa Elenius asuu myöhäissyksyn ja talven.
Keväästä myöhäissyksyyn hän toistuvasti viettää aikansa mökillään Hirvensalmella, Puulaveden rannalla, Savossa saakka.
– Mökki on saaressa. Sauna lämpiää siellä joka päivä. Luonto on läsnä ja lähellä. Sadepäiviä varten on minulla on luettavaksi otettavissa Kalle Päätalon koko kirjallinen tuotanto, Esa Elenius selvittää.
Hannu Ranta
