Etelä-Pohjanmaalla vallitsee erityinen autoilijoiden perässäroikkumiskulttuuri. Vaikka autoletka etenisi mukavaa vauhtia vähän yli nopeusrajoitusten, on aina ajettava melkein kiinni takapuskurissa. Aina ei edes lähdetä ohi, roikutaan vain perässä. Puskurissa kiinni ajavat toki muutkin kuin eteläpohjalaiset, mutta täällä se tuntuu olevan huomattavan yleistä.
Tyypillistä eteläpohjalaiselle autoilijalle ovat myös täpärät ohitukset. Ohi lähdetään, vaikkei ole tilaa, ja vastaantulevat viistävät piennarta väistäessään. Seuraavissa valoissa ollaan sitten peräkanaa odottamassa vihreää. Korvista nousevan höyryn voi melkein nähdä, kun malttamattoman kuskin pitää himmata vauhtiaan edessä ajavan takia. Jos ohituspaikkaa ei ole, jäädään roikkumaan autonmitan päähän edelläolevasta, koska sehän auttaa. Molempia ärsyttää.
Tämä pätee myös itseeni. Jos näen jonkun ajavan kiinni takalasissa, tekee mieli lyödä jarrut pohjaan. Toisaalta kärkyn itsekin lähellä edelläajavaa, varsinkin jos vauhti on alle rajoituksen.
Miksi me eteläpohjalaiset ajamme uhkarohkeasti? Ehkä autoilu on täällä niin arkipäivää, että luulemme liikoja ajotaidoistamme. Kyllä tästä vielä kerkeää -asenne ei lisää liikenteen turvallisuutta. Liikennevakuutuskeskuksen tilastoista selviää, että monta Etelä-Pohjanmaan kuntaa kiikkuu kärkisijoilla kuolonkolareiden määrissä, esimerkiksi vuosina 2012 ja 2013. MTV:n viime vuonna aiheesta tekemässä artikkelissa syyksi arveltiin pitkiä suoria ja ajomatkoja.
Ehkä pohjalaiskuskien ärhäkkyys johtuu pitkistä suorista, laakeista teistä ja kertyvistä kilometreistä. Kilometrisuorilla on helppo tottua äkkipikaiseen ajotyyliin ja päästää ohi hitureista, mutta myös toisen nokkaan, kun pienen nyppylän takaa tuleekin auto.
Höllätään siis kaasua ja vannetta pään ympärillä.