Salminen myönsi, että asia, joka viimeksi nousi esiin Kauhavan kaupungin hyvinvointikertomuksessa, ei ole kouluissa työskenteleville uusi. Hän myös pohti yhä kasvavan ahdistuksen syitä tehden vertailua:
– Kuka meistä ei niin nuorista tiesi 13-, 14-, 15-vuotiaana, mitä haluaisimme tehdä tulevaisuudessa? Kenelle sanottiin, että opiskele tuota ja pari muuta ammattia sen jälkeen? Kenelle kerrottiin, että haaveilemasi ammatin harjoittaminen voidaan jopa kieltää? Ketä syyllistettiin maapallon tulevaisuuden tuhoamisesta? Ja kaiken lisäksi tieto näistä asioista muuttuu kaiken aikaa, Salminen totesi.
– Vanha klisee on, että vain muutos on pysyvää ja kaikki on epävarmaa, mutta tällainen luo turvattomuuden tunnetta. Minusta tätä turvattomuuden tunnetta pitäisi voida lieventää. Meidän pitäisi antaa Suomen ihanalle nuorisolle tulevaisuuden toivoa.
Salminen arveli, että kauhavalaisia nuoria voisi auttaa ”jopo”.
– Ei Helkama vaan joustava perusopetus, toisella tavalla järjestetty opiskelu nuorille, joille perusopetuksen suorittaminen on kivireen kiskomista ja joiden reki juuttuu välillä kiinni. Tämä olisi selvä viesti koulutuksen ylläpitäjältä nuorille. Kyllä sinä selviät, ja me autamme sinua. Siinä olisi isänmaallisuutta kerrakseen, ketään ei jätetä.
Härmän lukion itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlassa esiintyivät muun muassa yläkoulun voimistelijatytöt sekä darin kielellä sodasta ja elämän haasteista räpännyt Mustafa Rahimi. Juhlapuheen piti maisteri Sari Saari, ja Alahärmän veteraanikuoro lauloi.
Jari Salminen kiitti lämpimästi kaikkia ohjelmansuorittajia, erityisesti kuoroa, jossa oli mukana 100-vuotias Erkki Malmi.
– Hieno jatkumo - vanhat vastuunkantajat esiintyivät uusille ja tuleville vastuunkantajille.
Anu Nahkala
HÄRMÄN LUKION REHTORIN JARI SALMISEN PUHE ITSENÄISYYS- JA YLIOPPILASJUHLASSA:
Hyvät melkein ylioppilaat, arvoissa juhlaväki ja juhlaa luokissa seuraavat oppilaat sekä opettajat
Maanantaina Suomi täyttää 104 vuotta. Onnea Suomi ja onnea me suomalaiset – kaikki Suomessa asuvat!
Suomea on elonpäiviensä aikana kohdanneet monenlaiset tapahtumat. On ollut sotia ja kriisejä. Sisällissota, talvisota, jatkosota, Lapin sota, asekätkentä, sotasyyllisyysoikeudenkäynti, Yöpakkaset, Noottikriisi, öljykriisi, suuri maaltapako 1960- ja 70-lukujen taitteessa, Urho Kekkonen joutui jättämään presidentin tehtävän, valtava lama 1990-luvun alussa, Neuvostoliittokin hajosi, finanssikriisi 2000-luvulla ja viimeisimpänä tämä korona. Siitäköhän tulee suomalaista luonnetta kuvaava sanonta ”kohti uusia vastoinkäymisiä”. Sanonnan kuultua tulee helposti mieleen, että olipas pessimistisesti sanottu. Ehkä oli, ehkä ei. Sillä pitää muistaa, että sanoja on ratkaissut edellisen vastoinkäymisen. Hän on saanut asioita aikaiseksi. Se on elämää. Ja elää pitää. Yrittää ja erehtyä. Kaatua ja nousta. Voi tehdä virheitä ja voi oppia virheistä. Ja oppiikin.
Itsenäisyyspäivän tienoilla on tapana mietiskellä itsenäisyyden luonnetta ja isänmaallisia tekoja. Asia nousee ainakin minun mieleeni ihan väistämättä. Mutta uskallanko pohtia isänmaallisuutta tänä mielensä pahoittamisen kulta-aikana. Yritän kuitenkin ja kun pohdin isänmaallisuutta ja isänmaallisia tekoja, se ei tarkoita että isänmaallisuus olisi vain näitä asioita.
Korona-virus ei ole isänmaallinen, se on kansainvälinen. On sitä ennenkin kansainväliset pyrkineet Suomeen mutta heidät häädettiin pois – yksissä tuumin. Annetaan sama kohtelu korona-virukselle. Otetaan kaikki keinot käyttöön mitä työkalupakista löytyy. Ollaan niin isänmaallisia tässä asiassa kuin vain voi ja autetaan samalla toisiamme. Tänään meillä on yksi keino käytössä - olemme rajoittaneet paikan päällä olevien osallistujien määrää. Onhan se tylsää ja ikävää. Mutta pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus. Lisätään painetta korona-virukselle ja otetaan isot pyssyt käyttöön – rokotus – ensimmäinen, toinen, kolmas ja vaikka joka vuosi.. ”Siinä isot pyssyt huokailoo”, niinhän Tuntemattomassa sotilaassakin sanottiin ja arvioitiin lopputulosta: ”Siinä miestä kylmenee.” Saisi se koronakin kylmetä.
Suomalaisessa ja kauhavalaisessa keskustelussa laitetaan monia asioita koronan syyksi. Mutta usein juurisyy, hieno sana, jonka opin koulutuksessa, ei ole korona. Juurisyy on asia, joka aiheuttaa toisia asioita, usein ongelmia. Luin Komiat-lehdestä 18.11. kuinka Kauhavan hyvinvointiselonteossa näkyy nuorten ahdistuneisuuden ja pahan olon lisääntyminen. Meille kouluissa työskenteleville tämä ei ole uusi asia. Olen tämän nuorten ahdistuksen muutamaan kertaan tuonut esiin näissä puheissa. Eihän minullakaan mitään poppakonstia ole. Eivät nuoret ole sen heikompia kuin ennenkään. Tätäkin on joskus sanottu, että nuoret ovat sellaista pullamössösukupolvea. Voi olla, että lapio ei pysy kädessä niin kuin Jussilla. Mutta tämän päivän nuorten kädessä pysyy moni muu asia, joka ei pysy minun ikäpolveni kädessä.
Kuka meistä ei niin nuorista tiesi 13-, 14-, 15-vuotiaina, mitä haluaisimme tehdä tulevaisuudessa? Kenelle sanottiin, että opiskele tuota ja pari muuta ammattia sen jälkeen? Kenelle kerrottiin, että haaveilemasi ammatin harjoittaminen voidaan jopa kieltää? Ketä syyllistettiin maapallon tulevaisuuden tuhoamisesta? Ja kaiken lisäksi tieto näistä asioista muuttuu kaiken aikaa.
Vanha klisee on, että vain muutos on pysyvää ja kaikki on epävarmaa. Mutta tällainen luo turvattomuuden tunnetta.
Minusta tätä turvattomuuden tunnetta pitäisi voida lieventää. Meidän pitäisi antaa Suomen ihanalle nuorisolle tulevaisuuden toivoa. Näin toivoi jo 1918 Suomen kuninkaaksi valittu Hessenin prinssi Friedrich Karl. Friedrich Karl tiesi, että tulevaisuus on ihanien nuorten.
Kauhavan nuoria voisi auttaa vaikka jopo. Ei Helkama vaan joustava perusopetus. Toisella tavalla järjestetty opiskelu nuorille, joiden perusopetuksen suorittaminen on kivireen kiskomista ja välillä reki juuttuu kiinni. Tämä olisi selvä viesti koulutuksen ylläpitäjältä nuorille. Kyllä sinä selviät ja me autamme sinua. Siinä olisi isänmaallisuutta kerrakseen, ketään ei jätetä.
Nythän tämä meinaa mennä saarnaamisen puolelle. Onhan tässä kuluneen vuoden aikana tapahtunut iloisiakin asioita. Asioita, jotka viittaavat parempaan tulevaisuuteen. On hyvä huomata, että tulevaisuus voi olla parempikin kuin nykyisyys.
Vanha alakoulu murennettiin paikallensa. Nyt alakoulun paikalla on kivikasat odottamassa uutta koulua. Sellaisen pitäisi seisoa tontilla vuoden 2024 alkupuolella. Lukion moduulin perustukset ovat jo paikoillaan. Nyt kun saataisiin vain rakennus päälle. Sen pitäisi tulla tämän vuoden aikana. Eikä tätä vuotta niin kovin paljon ole jäljellä. Moduulin rakentaminen alkaa taas olla melkoinen rakennusfarssi. Perustukset on joo ja kyllä vankan näköiset mutta moduulitoimittajan mielestä heiveröiset. Eihän tässä hyvänen aika olla mitään Kiinan muuria rakentamassa.
Uusi Härmä areena otettiin käyttöön kuukausi sitten. Halli vaikuttaa hienolta. Mutta taisi tulla mittavirhe, kun seinät ovat niin lähellä toisiaan. Toivottavasti halli kuitenkin lisää liikunnan harrastamista Härmässä. Ei areenasta sen enempää, että jää avajaisiinkin jotain sanottavaa.
Yksi vaihe elämässäsi tulee päätökseen ihan pian. Uusia entistäkin mielenkiintoisempia vaiheita seuraa jatkossa. Astele elämän polkua eteen päin ainakin yhtä tarmokkaasti ja uteliaasti kuin tähänkin asti. Anna kompassin viedä välillä syrjäpoluille. Navigaattoriin ei ole syytä valita lyhintä reittiä. Tiedän, että jatko-opinnot ovat jo auenneet ainakin toiselle teistä. Siitä vain eteenpäin kohti uutta. Samalla tavalla sisukkaasti toimien kuin tähän saakka, on todennäköistä, että kaikki sujuu (hyvin).