Oletko joutunut tilanteeseen, jossa joku läheinen ihminen kysyy sinulta, rakastatko häntä edelleen? Rakastavassa suhteessa tuo kysymys saattaa yllättää. Rakkauden ilmenemismuodot voivat muuttua elämän varrella, emmekä aina osaa riittävästi rakkautta osoittaa. Rakkaus on usein syvää kiintymystä, mutta se ei ole vain tunne. Rakkaus on tahtoa sitoutua, huolehtia ja olla toisen lähellä. Valitettavasti moni kokee myös rakkauden hiipumisen.
Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä (Joh. 21:15–19) Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen kysyy kolmesti Pietarilta eri muodoissa: ”Rakastatko sinä minua”? Toistuva kysymys koskettaa Pietaria, sillä hän oli kieltänyt Jeesuksen kolmesti. Jokaiseen kysymykseen Pietari vastaa rakastavansa Herraansa.
Ja jokaisen kysymyksen jälkeen Jeesus antaa hänelle tehtävän huolehtia laumasta, toimia Jeesuksen seuraajien paimenena. Kieltäjäkin saa siis tärkeän tehtävän. Hän on saanut anteeksi myös kieltämisensä.
Jeesuksen kehotus "rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” (Matt. 22:37) kuulostaa hyvin vaativalta. Ehkä tässäkin kysytään erityisesti tahtoa rakastaa, niin kuin avioliittolupauksessa, sekä sitoutumista.
Tein hiljattain mielessäni elämän prioriteettilistaa. Mietin asioita ennen kaikkea siitä näkökulmasta, mikä on luovuttamattominta. Omassa pohdinnassani asioiden järjestys hieman yllättikin. Ja jäin pohtimaan sitä, miksi tärkeysjärjestykseni ei näy riittävästi esimerkiksi ajankäytössäni. Monet arkiset velvoitteet tai omat valintani haukkaavat liian ison osan elämästä, jolloin tärkein jää taka-alalle.
Jeesus kysyy meiltä tänäänkin: ”Olenko minä sinulle rakas?” Saako Jeesus olla Herrani, onko Hän ajatuksissani, viivynkö Jumalan sanan kuulossa ja tutkimisessa, haluanko kysellä ja toteuttaa Jumalan tahtoa elämässäni, haluanko välittää Jeesuksen rakkautta eteenpäin. Ja heittäydynkö Jumalan varaan armahdettuna, rakastettuna, Hyvän Paimenen lauman paimennettavana.
Kirjoittaja on Kauhavan seurakunnan lähetyssihteeri.