Olen pieni koiranpentu, neljä kuukautta. Kaikkien rokotusten jälkeen tutustun innolla uuteen maailmaan ja hajuihin.
”Äitin” kanssa teemme pieniä lenkkejä, ja tietysti nuuskin ja haistelen kaikkea. Ihmettelen, mitä isoja kikkareita on taajama-alueella tiellä ja tien vierissä. Eniten ihmettelen sitä, miksi minun ”äitini” keräilee niitä kakkapusseihin, jotka on minulle tarkoitettu. Entä miksi minun ”äitini” manaa ja minä meinaan sotkeutua omaan talutushihnaani sen kyykkimisen takia!
”Äitini” sanailee: ”Voi jumakekka, pitäisikö koiravero saada takaisin, sillä jotkut koiranomistajat eivät oikeesti välitä, mihin jätökset tehdään! Kevättalvella hankien sulaessa ruskeat möykyt eivät ole mitään kaunista katseltavaa! Eihän ole kiinteistöjen omistajien tehtävä korjata toisten jätöksiä. Jos on varaa ostaa koira, niin ei luulisi kakkapussien vievän konkurssiin!”
Koirien pissapaikatkin ovat nykyään ihan missä sattuu, yleensä kukkapurkkien juuressa, ja sekään ei ole kivaa.
On paljon ihmisiä, jotka juuri näiden asioiden takia eivät tykkää koirista, ja se on kyllä ihan meidän oma syy.
Kissaihmisille annan kiitokset – minun ”äitini” ei ole joutunut korjaamaan yhdenkään kissin kakkaa.
Parhaimman ystäväni, Rambo-labradorinnoutajan, ”äiti” ja ”isä” ovat alusta asti keränneet jopa meidän piha-alueeltamme kaikki pentuajan kakkelit, ja kaverini käyvät aina metsikössä tarpeillaan!
Minä Yrjö-pentu, pyydän anteeksi kaikilta sitä, että kakkoja on tuolla tien pielessä. Pyydän nöyrästi, ettette vihaa minua – satavarmasti ”äitini” korjaa minun tekemäni jätökset pois!
Sanon vielä wuf, wuf ja toivon, että kakkapussit löytävät tiensä muidenkin ”äitien” taskuun!
Lopuksi Kauhavan kaupungille ehdotus: kakkapusseille laitetaan ihan oma kannellinen laatikko, josta eivät hajut leviä! Kiitos!