Päättäjiä vaivaa näkemyksen puute. On oltava mielellään kristallinkirkas katsanto siihen, kuinka Kauhavaa kehitetään. Kanssanedustajat ja media kyllä huolehtivat näkemyksen viilaamisesta, kuin myös taloustilanne ja maakunta. Ilman näkemystä ei voi olla uskottavaa politiikkaa. Sama koskee teennäisiä teemoja ja väkisin jalkautettuja tavoitteita.
Kauhavalla on valmisteilla kaupunkistrategia, jälleen kerran. Siitä voi onnistuessaan tulla kehittämisen työkalu. Satavarmasti se on arvokeskustelun foorumi, jos niin halutaan. Strategiasta tulee joko konsultin, virkamiesjohdon tai kaupungin visio, edustajien tahtotilasta, kyvystä tai taidosta riippuen. Siitä voi tulla myös pelkkä tekninen kaava. Työkalu on jokatapauksessa käytössä ja käyttö aiheuttaa kustannuksia. Mielellään myös tuloksia.
Tahtoo olla niin, että vasta kun perälauta lähestyy, toimitaan. Tällöin korjaukset tulevat yleensä kalliiksi. Varhainen puuttuminen olisi pitänyt tehdä, mutta tahtotila ei riitä ajan mittaan omaksuttua käsitystä vastaan. Esimerkiksi kelvannee puunjalostusteollisuuden vesistöjä pilaavat vaikutukset 1970 - 1980-luvulla, ne voitiin korjata jätevesien puhdistustekniikan käyttöönotolla. Kalliiksi tuli jälkeen päin. Sama koskee teollisuuden ilmapäästöjen puolittamista vaikka Kokkolan suurteollisuusalueella tai Valkeakoskella samoihin aikoihin.
Luonnolla on luontainen toipumiskyky, joka onneksi näyttää toimivan. Happea on hankalampi teknisesti tuottaa ekologisessa mittakaavassa. Sama koskee muitakin ekosysteemipalveluita, kuten auringon valon fotonien energian sitomista ja varastointia. Elämän liuotin on vesi. Meistä on noin 75 prosenttia vettä. Vesi on luonnonvara.
Kaikella on hintansa, myös ympäristön pilaamisella. Luonnonvarat ovat resurssi, joita tulee hyödyntää suunnitelmallisen viisaasti tasapainottaen ja tiedostaen käytön hyödyt ja haitat. Tämä on yhteistä ympäristöpolitiikkaa. Ympäristö on yhteinen asia; vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu kaikille, kuten perustuslaki asian ilmaisee.
Kari Hongisto
Ehdokas (kok.)
Kortesjärvi