Tähän ikään eläneellä on jo kokemusta monenlaisista hautajaisista. Turhan usein on tilaisuuden ”ohjelmointi” häirinnyt tunnelmaani. Vaikka siunaus- ja muistotilaisuudet ovat vainajan lähiomaisten asia, voisi joku kirkon instanssi laatia jonkinlaisen ”ohjesäännön” toimenpiteistä.
Alla on muistilista ohjeiden pohjaksi, ei toki täydellinen.
Vainaja voidaan tuoda siunaustilaisuuteen ainakin puoli tuntia ennen siunaustilaisuuden alkua tai tilaisuuden alussa, jolloin yleisö on jo paikalla.
Kukkalaitteet voidaan laskea siunauksen tai heti alkuvirren jälkeen. On syytä etsiä oma kukkalaite etukäteen, jotta sitä ei tarvitse haeskella epätoivoisesti kaiken kansan edessä.
Lähiomaisten kukkien jälkeen ei mielestäni laskujärjestys ole kovin tärkeä, vaatimattomuudesta seuraa vain turhia taukoja.
Kukkalaitteen voi laskea sanomatta mitään, mutta jos tekstiä luetaan, niin sen voisi tehdä kuuluvasti.
Kukkalaitteiden nouto arkulta olisi syytä tehdä käännetyssä järjestyksessä. Viimeiset laskijat hakevat kukat ensimmäisinä. Näyttää juhlalliselta, jos kukkien noutajat jäävät kirkkokäytävän molemmin puolin ja siirtyvät siitä ulos lähiomaisten perässä.
Siirryttäessä hautausmaalle ajetaan jonossa noudattaen yleisiä liikennesääntöjä. Etuajo-oikeutettu tie on etuajo-oikeutettu, ja sellaisen ylittäessään on hautajaissaatonkin väistettävä.
Hyviin tapoihin kuuluu, että saattoa vastaan tuleva ajoneuvo pysähtyy. Se on kunnianosoitus vainajalle, joten koko saaton ohimenoa ei tarvitse odottaa, vaan ruumisauton ohimenon jälkeen saa jatkaa matkaa.
Haudalla voi kukkalaitteita laskea usempikin samaan aikaan, lähiomaiset omana ryhmänään. Tekstejä ei enää lueta.
Muistotilaisuus järjestetään omaisten toiveiden mukaisesti. Kutsu sinne voi olla yleinen, tai tilaisuus vietetään pienen lähipiirin kesken. Olipa kyseessä kumpi tahansa, ei tilaisuudesta pitäisi tehdä ”peijaisia”.
Ylenmääräinen herkuttelu ei minun mielestäni sovi, vaan yksinkertainen ”keittolounas” on riittävä.
Onko tarpeen lukea adresseja kaikelle kansalle? Nehän on tarkoitettu omaisille. Jos adressit luetaan, tehtävään tarvitaan kaksi. Toinen ojentaa adressin ja toinen lukee. Lukijan on turha toistaa jokaisen adressin kohdalla ”sen ja sen muistoa kunnioittaen...”, koska kohde on yksi ja sama. Muistovärssy on asia erikseen.
Muistotilaisuudessa ihmiset tapaavat toisiaan usein pitkänkin ajan jälkeen ja kuulumisia vaihdetaan. Valitettavasti seurustelu muuttuu vähemmän hillityksi, eikä se naurunremahduksineen varmaankaan tunnu omaisista miellyttävältä. Minun tunnelmaani se häiritsee, ja tuskin olen ainut.