Loppiaisseuraperinne on ollut Ylihärmässä vireää vuosikymmenten ajan. Pirkko Kattelus on koonnut muistoja Ylihärmän Kankaan kylän loppiaisseuroista:
Ylihärmän Kankaan kylällä Katteluksen talossa ainakin jo 1920-luvulla loppiaisena pidettiin seurat. Seurojen pitäminen kuului herännäishenkiseen kylään erilaisten juhlien ja tärkeiden tapahtumien yhteydessä.
Kylällä ja lähiseudulla varsinkin Lapuan puolella tiedettiin yleensä seuroista ja etenkin loppiaisseuroista Katteluksessa, vaikka ei niistä missään erityisesti tiedotettu. Ennen sotia pidetyistä loppiaisseuroista ei ole enää monikaan kertomassa, mutta 1940–luvulta lähtien jo useat voivat seuroja muistella.
Varsinkin sukulaiset ja useat papit tulivat jo edellisenä päivänä Kattelukseen tai kylälle muualle sukulaisten luokse. Loppiaisena päivällä tulivat monet ja ruoka oli heille varattuna. Naapurin tytär Saima Keskikangas oli vuosien ajan kokkina ja pääemäntänä vieraita passaamassa.
Tilaa talossa oli, mutta loppiaisen aikana usein oli pyryistä ja pakkasta. Talon kaikki huoneet eivät jatkuvasti olleet käytössä, joten töitä naisväellä riitti huoneiden lämmittämisessäkin. Kylmä eteinen, porstua, höyrysi ovia avattaessa ja kamareissa tupakansavu sumensi ilman ja silmät. Hyvin lämmitetyissä huoneissa hikoiltiin kuumuudessa. Seurojen luonteeseen yleensäkin kuului, että niissä oli kuuma!
Mirjam Katteluksen hallussa on äitinsä, vanhan talon viimeisen emännän, Aili Katteluksen (o.s. Yliluoma) päiväkirjoja, joista löytyy vuosilukuja ja nimiä seuroissa puhujina olleista papeista. Wilhelmi Malmivaara on ollut puhujana useamman kerran. Vuonna 1940 sukulaisten lisäksi yötä olivat rovasti K.E. Rinne Karkusta ja Taito Lumme Lapualta. Vuonna 1945 yöpyivät K.E. Rinne, T. Lumme, kuuluisa maallikkopuhuja Aku Räty ja Ruskealassa pappina oleva talon oma poika Paavo Kattelus perheineen.
Vuonna 1946 puhujina seuroissa olivat K.E. Rinne, T. Lumme ja Niilo Kattelus, talon toinen papiksi lukenut poika ja Lemin kirkkoherra. Vuonna 1947 puhujina oli ainakin Antti Pukkila Lapualta ja vuonna 1948 T. Lumme, K. E. Rinne ja Viljo Pitkänen Riistavedeltä. Muualla asuvat tulivat junalla Lapualle. Autoilija Mäki toi 1940- ja 1950-luvuilla muutaman kerran autollaan vieraita seurataloon. Myös Helanderin linja-autolla saattoivat jotkut vieraat matkustaa.
Useimmiten junalla Lapualle tulleet vieraat haettiin asemalta talon toimesta hevosilla. Usean kerran hakijana oli Katteluksen Hermanni. Hän asui Lapualla, mutta oli silloin tällöin kyläilemässä myös Kankaalla sukulaistensa luona. Hermanni toi rekeen ”fällyihin” ja ”filtteihin” pyntättyjä arvokkaita vieraita ns. Jokitietä tai Lapuanjokea pitkin pyryllä ja pakkasella kohti seurataloa. Kauimpana Kankaan kylällä asuneet ja muista kylistä tulijat matkaisvat hevosilla reessä istuen fällyillä peiteltynä. Talon piha ja lähinaapurienkin pihat olivat täynnä hevosia rekineen ulkorakennusten seinien renkaisiin suitsista sidottuna ja heinätukku edessä.
Aili ja Ville Katteluksen poika Niilo muistelee, että Ville Kuoppala Lapualta oli aina mukana 1950-luvulla ja myöhemmin. Muita vakituisia puhujia olivat Jussi Kuoppala, Paavo Maunula, Armas Antila, Eino Seppälä ja Eino Sares. Myös piispat Simojoki ja Kares ovat olleet seuroissa arvovaltaisina puhujina. Viimeisissä vanhassa Katteluksessa pidetyissä seuroissa oli puhujana edellä mainittujen ”körttipappien” lisäksi ainakin Ylihärmän kirkkoherroista Väinö Uusitalo.
Ylihärmän aikaisempi kirkkoherra K.A. Aukee ei seuroissa ollut, koska hän edusti evankelista suuntaa. Hän olikin joissain evankelisen suunnan seuroissa maininnut, että Kankaan kylä on pimeää seutua, kun ei siellä seurojakaan pidetä!
Loppiaisseurojen alkuaikoina oli vielä rajaa evankelisuuden ja herännäisyyden välillä. Eivät evankeliset naapuritkaan tulleet seuroihin, mikä harmitti ja pahoitti mieliä seurojen pitäjillä. Vuosien kuluessa rajat katosivat ja molempien suuntien kannattajat toimivat yhdessä ilman mitään ”oppiriitoja”.
Ylihärmän Ahomäen kylästä kotoisin olevalla Ylistaron seurakunnassa pappina toimineella rovasti Arvi Kalliolla on muistoja lapsuus- ja nuoruusajan loppiaisseuroista, joihin hän pääsi mukaan vanhempiensa kanssa. Hän koki seurat kannustavina ja elämälle suuntaa antavina.
Kaarina Salo (o.s. Kattelus) muistelee, että vuonna 1962 loppiaisseuroissa vastaanottajina seuravieraiden hämmästykseksi olivat hän ja Veli Salo. He olivat juuri kihlautuneet ja seurat olivat samalla kihlajaisseurat.
Mirja Alatalkkarin mieleen on jäänyt useita asioita ja pieniä hauskoja tapahtumia. Kun talon kaikki huoneet olivat jo täynnä kylmiä vintinportaita myöten, pikkupojat laitettiin istumaan pöytien alle. Jotkut lapsista nukkuivat aikuisten sylissä. Virret ja pappien puheet olivat hyvää ”unilääkettä”.
Jussi Kattelus muistaa mieluisana K.E. Rinteen erään lupauksen ja lupauksen toteuttamisen. Rinne oli luvannut, että se, joka viimeisenä nukahtaa, saa 50 markkaa. Katteluksen veljekset Paavo ja Niilo Sinnemäen talosta Hellanmaasta nukahtivat ensimmäisinä. Katteluksen eli Koivulan Jussi ja Katteluksen Jaakko, ”Nakkilan Jaakko”, sinnittelivät valveilla viimeisinä. Kuitenkin Jaakko nukahti, joten Jussi sai 50 markkaa! Rippikouluikäisiä nuoria ja heistä vähän vanhempia oli yleensä paljon mukana, sillä olihan mieluisaa ja jännittäväääkin tavata sekä tuttuja että kauempaa tulleita vieraita.
Kokkien saatua tarjoilut pois ja peiteltyä kahvipöydän antimet valkoisilla liinoilla aloitti joku seuraväen joukosta virren. Siihen yhtyi koko väki ja voimakas veisuu täytti talon joka nurkan. Säkeiden välillä ajan tyyliin kuuluvana oli pitkähköjä taukoja. Virren loputtua joku papeista aloitti puheensa istuen, kuten körttiseuroissa oli tapana. Näin on vieläkin, jollei ole erikseen laitettu ns. puhujapönttöä mikrofoneineen.
Puheet olivat voimakasta puhetta, jossa synnintunto herätettiin. Mutta lopussa puhetta nostettiin kuulijalle huojennukseksi voimakkaasti esiin anteeksianto ja armo, joka ihmisen pelastaa. Puhe loppui. Hiljaisuus vallitsi huoneissa. Joku aloitti virren: ”Herra ompi huonoimmille pöydän valmiiks kattanut, vaivaisille syntisille armon herkut hankkinut. Armosta ne annetaan, joka tulla tahtoo vaan.” (Virsi 70:9 Wilhelmi Malmivaaran Siionin Wirret, 1925).
Seuraava puhuja jatkoi, sitten taas virsi. Viimeisen puheen jälkeen veisattiin iltavirsi tai kiitosvirsi. Näin meni puolitoista, pari tuntia. Seurojen jälkeen alkoi usein vilkas keskustelu, joka edusti sitä tarpeellista seurustelun sakramenttia.
Katteluksen vanha talo purettiin 1970-luvulla ja tilalle rakennettiin pienempi talo ajan tyylin mukaan. Loppiaisseuroja ei siinä enää pidetty.
Loppiaisseurat olivat Koivulassa Pirkko ja Jussi Katteluksen kodissa vuosina 2003, 2004 ja 2005, ja kaksi kertaa Ulla ja Lauri Katteluksen kodissa. Puhujina olivat Juha Ikola ja Alpo Järvi Lapualta, Arvi Kallio ja Herättäjästä Jaakko Elenius sekä Ylihärmän papit Esa Vaittinen, Heikki Väkiparta ja Vesa Äärelä. Jorma Mäkisen toimesta pidettiin vielä eräät loppiaisseuroja vastaavat seurat Tempauksella.
Vuonna 2000 elokuun ensimmäisenä sunnuntaina oli Kotiseututalo Keskikankaassa Katteluksen talon kohdalla tien toisella puolella pihaseurat. Ne olivat Kotiseututalon avajaisseurat. Näin siirrettiin Katteluksen loppiaisseurat Kotiseututalo Keskikankaaseen pihaseurojen nimellä jokavuotiseksi tapahtumaksi.
Kankaalla 2016
Pirkko Kattelus
