Yllin koulutus on pualimoosis
Meillon ny sitte kissi. Sen nimi on Ylli, ja se on julumettu, musta kolli. Ylli-raukka oli hyliätty ja pukattu vaan kotuansa kylymästi menemhän.
Kun se sitten erinäästen vaiheeren jäläkhin muutti meille, niin heti paikalla oltihin ku vanhat tutut. Joka klasista piti päästä kattelemhan pihalle. Siinei santpauliat palio painanu, kun Ylli kaapaasi aakkunalauralle.
Mutta pisteet Yllille siitä, jottei se oo sattunukkaan meirän isoohin viherkasviihin. Niin on saanehet olla palamut ja vehkat rauhas eikä multiakaan oo pengastettu. Siisteyrestä tuloo kans täyret, kun on osannu heti käyrä omas hyyskäsnänsä.
Kun se on täyrellinen sisäkissa, saalistuspuali on ihimisväen hualena. Sen ei tarvitte muuta ku kävellä kupille, mitä se tekööki aivan juanhensa. Isäntä on meinannu hikeentyä, kun Ylli on alvarhinsa otollansa, mutta itte se taritti sille leikkelemakkarastansa syriän ja tottahan kissi muistaa tulla ny joka kerta kysymhän, olisko sitä herkkua viäläki.
Kertakaikkisen hauska hupulaanen se on. Hommasin sille pääkallokuviooset valiahat, ja kyllä ne oli Yllille entuuresta tutut värkit, kunei yhtään pannu kampoohin niiren laittamisesta. Nyt kun on ollu mahtavat hankikelit, oomma teheny piäniä lenkkiä sen kans.
Jos ny Ylliä pitää pikkuusen moittia, niin kyllä se turhan aamuvirkku on ollu. Se meinaan tuloo mouruamhan meirän sängyn viärehen yällä kolomen aikoohin.
Eikä se tosiaan oo mitään vianua miukumista… Mä olin ollu siinä uskos, jottei leikattu kissi elämöösi siihen laihin.
Siltä osin koulutus on viälä pualimoosis. Ylli osaa avata ovet kripoohin hyppäämällä, nottei sitä ukset pitele. Enkä ihimettelisi, vaikka tulis kamarhin raamit kaulas. Saa nähärä ny, kun maaliskuu hellittää, hilienöökö Ylli vai pitääkö tukkia toppivilloja korviihin.