Tyhmästä päätöksestä päättäminen

Joskus elämässä tulee tilanne, että vaikka on purnattu ja valitettu kaikin mahdollisin keinoin tyhmää päätöstä vastaan, yhtäkkiä tilanne kääntyy niin, että tekisi mieli kiittää lautakuntaa tyhmästä päätöksestä:

Nimittäin nyt, kun perheet itse sukulaisineen järjestelevät kuljetukset Ruotsalasta Kosolaan esikouluun, omalle kohdalleni on tullut monta mainiota hetkeä: kun keskittyy kuuntelemaan kuusivuotiaiden keskusteluja, jopa suupielet saa hymyyn! Niin taitavia neuvottelijoita oppilaat keskenään ovat. Heiltä löytyy hienoja ajatuksia esimerkiksi silloin, kun opettaja oli pois koulusta, he huokaisivat yhteistuumin:

– Tulispa ope jo yhden yön jälkeen takaisin kouluun, on niiiiin ikävä!

Kysyin, mikä on parasta esikoulussa. Vastaus oli selkeä:

– Leena!

Toisen perheen äidin tilannetta arvioi kuusivuotias: - Kun teidän isä on työmatkalla, niin teillä on varmaan kotona nyt tosi rankkaa.

Kun näimme pyörällään kaatuneen pojan tiellä:

– Hyvä mummo, kun et ajanu lujaa, ettei ajettu päälle! Toivottavasti kukaan muukaan ei aja lujaa!

Eräänä päivänä myöhästyin hakemisreissulta, ja minulle sanottiin:

– Sä oot myöhäs, mutta älä ota siitä ressiä.

Toisen oppilaan hanskat olivat märät, ja kun hän valitteli siitä, heti kuului viereltä:

– Mulla on varahanskat, sä saat ne.

Vastaus kuului:

– Voi kiitos, se oli reilusti tehty.

Voi kunpa me aikuiset osaisimme olla yhtä reiluja. Yritetään edes.

Maritta Keltikangas

>>>>>>> Stashed changes