Torppia Kauhavallakin

Torpparilaitos oli järjestelmä, joka muodostui yksittäisistä torpista. Tunnetuimpia Kauhavalla ovat Kalan torppa, Fröötilä ja Perttulan ”torppakaupunki”.

Sukupolvien ketjussa löytyy torpparitaustaa lähes jokaiselta kantakauhavalaiselta, jonka sukujuuret täällä ulottuvat 1800-luvulle. Niin minunkin.

Juha Saarinen (s. 1831) tuli vävyksi Hirvijoelle Aron taloon ja sai torpan paikan päätilan maista. Taksvärkkivelvollisuus oli päätilalle, ja tätä kautta saatiin tilalle vuokranmaksuna työvoimaa. Torpan maat eivät riittäneet elantoon, joten Juha teki nikkarintöitä naapuristoon ja sai lisänimen Haka-Nikkari, torpan rakennukset kun olivat Aron tilan entisessä lehmähaassa.

Hänen pojanpoikansa, isoisäni Juha, (s. 1876) sai hankittua torpan Pertun Saarisesta, kun siellä olevan edellisen torpparin kontrahti oli loppunut.

Päivätyövelvollisuus oli Sjöblomin taloon kirkonkylällä ja isäni Matti (s. 1902) teki taksvärkkiä vuodessa viitisentoista päivää. Päivät jakautuivat kevään kylvöhommiin, heinäntekoon, viljan leikkuuseen ja puintiin. Torppa voitiin lunastaa omaksi tilaksi torpparilain ansiosta, ja näin tapahtui vuoden 1920 tienoilla. Juha teki ”lehmäkauppaa” ja oli alueellisesti tunnettu jäsenkorjaaja, joka pisti paikalleen tiloiltaan menneitä niveliä.

Kun isäni oli teuraskarjan ostosmatkoilla mukana, hän sai kuulla poliitttisesti arasta torpparitilanteesta. Kauhava oli Etelä-Pohjanmaan toiseksi punaisin kunta vuosina 1915 - 1917. Vaalien alla iskulause oli ”Tokoita minä äänestän”. Oskari Tokoi oli demari ja eturivissä vaatimassa torppien lunastamista itsenäiseksi.

Torpparit eivät täällä radikalisoituneet eivätkä lähteneet kapinoimaan punaisten puolella. Kun olot normalisoituivat tultaessa 1920-luvulle, entisten torpparien oli helppo sulautua maalaisliiton riveihin.

>>>>>>> Stashed changes