Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jäsenmäärältään suurin Suomessa toimiva uskonnollinen yhdyskunta. Vuoden 2017 lopussa siihen kuului 70,7 prosenttia suomalaisista.

Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Tilastokeskuksen mukaan evankelis-luterilainen kirkko on valtion kirkko. Sen hallinnosta ja järjestysmuodosta säädetään kirkkolailla, jonka säätämisjärjestys pohjautuu perustuslakiin.

Seurakuntien ja kuntien hallinto erotettiin toisistaan vuonna 1865 kunnallishallinnon uudistuksessa. Laajemmin kirkkolaki on säädetty uusiksi vuonna 1993. Evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta valtion ja kirkon suhde perustuu Lutherin niin sanottuun kahden regimentin oppiin, jonka mukaan maallinen ja hengellinen hallintovalta on pidettävä erossa toisistaan.

Kirkko on Suomen itsenäisyyden aikana ottanut aktiivisesti kantaa yhteiskunnallis-eettiseen keskusteluun tukien oikeamielisyyttä ja moraalia.

Kirkon strategia ”Kohtaamisen kirkko” viitoittaa toimintaa vuoteen 2020 saakka. Strategia toimii suuntana, kun kirkon elämää ja toimintaa uudistetaan vastaamaan muuttuvan maailman haasteita.

Kirkon tehtävänä on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen ja rohkaista välittämään lähimmäisestä ja luomakunnasta. Yhteiskunnallisia tehtäviä ovat esimerkiksi hautaustoimi, väestörekisterin ylläpito ja sosiaaliset palvelut, kuten diakoni-, lapsi- ja nuorisotyö.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito kuuluu myös kirkon tehtäviin. Ennen vuotta 1917 rakennetut kirkolliset rakennukset on suojeltu lailla. Suojelu käsittää lisäksi kiinteän sisustuksen, maalaukset, taideteokset ja pihapiirit. Myös nuorempia rakennuksia voidaan määrätä suojeltaviksi.

Sirpaloituvassa ja muuttuvassa arvomaailmassa, jossa pahan tekeminen vain lisääntyy, kirkon ylläpitämä vakaus, yhtenäisyys ja toivo ovat tarpeen. Entistä enemmän tarvittaisiin myös niitä, jotka keventävät toisten kuormaa.

Tehdään yhdessä ja hyvää.

>>>>>>> Stashed changes