Sunnuntaiaamun rauha

Istahdat väsyneenä puutarhatuoliin ja huokaat mielessäsi, että tämä puutarhahan on loputon työmaa!

Mutta lohdullisesti puutarhuri Kaisa Merkku-Huhdankoski opasti meitä Toiskaan saapuneita helpon puutarhan etsijöitä sanoen, että helppoa puutarhaa ei olekaan. Jos haluaa siistiä ja nättiä, töitä on tehtävä! Kaisa kertoi puutarhasta löytyvän myös sunnuntaiaamun rauhan ihan joka päivä, jos sellaista haluaa.

Vaihdan asennetta ja haistan muhevan mullan tuoksun, kuulen lintujen laulun, näen perennojen kurkottelevan mullasta taivasta kohti. Viereen tulee lapsenlapseni, hymyilee ja painaa päänsä käsivarttani vasten: tässähän se on täydellinen elämä.

Samassa Toiskan tilaisuudessa äitienpäivää odottavissa tunnelmissa pastori Petra Kero kertoi ihmeestä. Lapsesta. Jokainen syntyvä lapsi on äidilleen suuri ihme. Tuota aarretta ensi kerran sylissään pitäessään kokee täydellistä onnea ja iloa. Äitienpäivä on lapsettomille taas sydämeen suurta kipua aiheuttava päivä, jos toivottua lasta ei saavu.

Edustuksellinen demokratia ei toiminutkaan äänestäjien haluamalla tavalla Ruotsalan esikouluasiassa. Moni ihminen teki paljon työtä, mutta härskisti ylitsemme käveltiin ja mielestämme huono päätös jätettiin voimaan.

Turhauduimme, kun luvattiin yhtä ja päätettiin toista, ja siksi ei kannata tulevaisuudessa kauheasti ihmetellä, miksei kaltaisemme kohtelun saanut kansa enää äänestä kunnallisvaaleissa. Toivon, että kukaan ehdokas ei enää laita lausetta ”Olen pienen ihmisen asialla” tai ”Puolustan heikoimpia” vaalimainoksiinsa, ne ovat nyt meille aikansa eläneitä, turhia lupauksia.

Seurakuntatalolla minun tarinani illassa eläkkeellä oleva opettaja Eerikki Tienhaara kiteytti hyvin suomalaista sielunmaisemaa: - Asumme kristityssä maassa; eivätkö lapsemme saisi oppia koulussa kristillisiä tapoja, vaan lainsäädännöllä sitä lähdetään muuttamaan huonompaan suuntaan?

Olen niin samaa mieltä, kyllä ne halukkaat osaavat aikuisena etsiä muita teitä ja erota kirkosta, jos niin parhaakseen katsovat. Itse ajattelen, että kirkolla on paljon annettavaa arkipäivän elämäänkin ja juhlapyhillä on erityinen merkitys vuoden kierrossa kristittyjen sieluissa ja sydämissä. Kauhavan kirkon alttaritaulun sanomakin on: ”Antakaa lasten tulla minun tyköni. ”Näin toivon tapahtuvan huomispäivänäkin kaikkien kauhavalaislasten elämässä.

Ruotsalan kylässä on menossa kirjasuunnittelu. Sinä entinen tai nykyinen kylämme asukas tai kylässämme työskennellyt tai sinä, jolla on jokin linkki kyläämme, kerro meille tarinoita, joiden katsot olevan tärkeitä kerrottaviksi esimerkiksi vanhempiesi/sukulaistesi lapsuudesta ja elämästä, työstä ja touhusta, omasta lapsuudestasi, koulumuistoista, parhaista hetkistä, suurista suruista, vaikeuksista voittoon -taisteluista, arjen pienistä iloista, lapsuutesi leikeistä ja tämän päivän ajatuksistasi kylässämme.

Joidenkin vuosien, saati vuosikymmenten, kuluttua ne ovat jo historiaa lukijoilleen, mutta niin tärkeää tietoa yksissä kansissa. Kuvia ja tarinoita menneistä ajoista tuleville sukupolville. Ihmetellen he sitten selaavat kirjaa ja katsovat valokuvia: minun pappani, isäni ja koulumme opettaja...

Tehdään siis yhdessä mukavaa muistelmateosta itsellemme iloksi ja huomisen lukijoille ihmeteltäväksi, jotta jälkipolvemme voivat lukea, sittenkin, kun meitä ei enää ole kertomassa. Ota kynä käteen tai istahda näppäimistön ääreen ja kirjoita!

Tässä sarjassa ei huonoja tekstejä olekaan, jokainen muistelu on tärkeä.

Maritta Keltikangas