Sotainvalidien juhannusneidoista maailmanlaajuiseen koronakuohuun

Kauhavalainen juhannus. Käristemakkaran tuoksu kesäillassa. Kylmää Jaffaa lasissa. Äidin leipoma kermakakku jääkaapissa. Lentäjien juhannusjuhla silloin ennen.

Jokaisella aikakaudella on omat murheensa. Vuosikymmeniä sitten pikkutyttönä oli niin jännittävää nähdä ihan oikeat juhannusneitoehdokkaat kansallispuvuissaan lentäjien juhannusjuhlien lavalla. Voi miten kauniita he olivatkaan ja noin hienot puvut! Niihin aikoihin juuri nämä päivät olivat kiihkeintä juhannusneitojen äänestysaikaa. Lipukkeelle merkittiin kuka on kaunein tai sitten äänestettiin vaan suosiolla oman paikkakunnan tyttöä, jotta MEIRÄN KUNNAN flikka voittaas!

Vanhemmat rouvat jaksoivat keskusteluissaan iäti pohtia sitä ongelmaa, että isojen paikkakukuntien, kuten Kauhajoen, tyttö AINA voittaa.

Kilpailulla kerättiin varoja hyvään tarkoitukseen, ja voi, nykyäänkin voitaisiin enemmän tehdä töitä mihin tahansa yhteisölliseen hyvään tarkoitukseen. Olisimme varmasti paljon onnellisempiakin, yhdessä.

Tämän ajan murhe ennen juhannusta on se, osaanko laatia kotona ostoslistan niin, että siellä kaupassa ei tarvitse hyppiä kärryineen sinne tänne vaan voi edetä rauhassa keräten listassa olevat järkevässä järjestyksessä kärryyn ja mennä sitten kassalle turvavälit muistaen.

Kaupan eteisessä pesen kädet, desinfioin vielä päälle, etten kuljeta viruksia ja bakteereja käsissäni kaupan kosketuspintoihin. Lähtiessäni kaupasta taas pesu ja desinfiointi, etten kuljeta mahdollisista kaupan kosketuspinnoista saamiani uusia viruksia ja bakteereja kotiini.

Mutta juhannus on silti aina juhannus. Jokainen voi olla oman juhannuksensa juhannusneito hyvällä otteella kanssaihmisiä kohtaan. Makkara tirisee grillissä, ja kylmä Jaffa maistuu edelleen monelle juhannuksenviettäjälle.

Näillä mennään ja ollaan iloisia hienoista keleistä!

Maritta Keltikangas