Seurakuntatoimistoista

Missä on lähimmäisen rakkaus? Luin Komiat-lehdestä (27.9.2018), että seurakuntatoimistot suljetaan heti.

Yöunet menivät, enkä tainnut olla ainoa, jota päätös harmittaa. Olisin odottanut tasapuolisuutta, asettumista niiden asemaan, joiden asiointimatka piteni jopa yli 60 kilometriä.

Alahärmässä toimistosihteeri on ollut paikalla silloin, kun olen tarvinnut muun muassa avainta seurakuntatalolle. Tiina on työnsä ohella hoitanut esimerkiksi lähetystyöhön liittyviä asioita. Kiitos Tiinalle kaikesta ja jaksamista palvella meitä yhtä iloisena ja pyyteettömästi kuin tähänkin saakka.

Pitäisikö lähetyssihteeriltä löytyä aikaa Alahärmässä kulkemiseen? Minusta se ei ole mahdollista. Hänelle jäivät jo hoidettaviksi kahdesta kappelista lakkautettujen lähetysvastaavien työt.

Ihmettelen, mikä kiire ovien sulkemisella oli. Miksei annettu aikaa sopeutua rauhassa ja mahdollisuutta miettiä erilaisia vaihtoehtoja asioiden hoitamiseen? Mietin, miten asia esitettiin kokouksessa, jos se tuli ”järkytyksenä”.

Vapaaehtoistyön pitäisi lisääntyä, mutta pelkään pahoin, ettei tämä tyyli ole se kannustavin. Onko naiivia toivoa, että asia otettaisiin uudelleen käsiteltäväksi?

Kiitos teille, jotka olitte seurakuntalaisten puolella. Erityiskiitos Malmin Pirkolle,

Anneli Holma Vapaaehtoinen

>>>>>>> Stashed changes