Mitä oikeasti tarvitsemme?

Tämä aika koskettaa meitä suomalaisia ja perheitä eri tavoin. Tuttava menetti jo työnsä, yksinhuoltaja väsyy lasten etäkouluun, yksi ahdistuu koronauutisoinnin keskellä, joku juo keskikaljaa tunteisiinsa useammin kuin ennen.

Mikä tuo iloa tässä tilanteessa, jos oma toimeentulo on uhattuna tai työpaikka meni jo? Kun läheisen naputtava äänensävy saa puremaan huulia, jotta ei tulisi sanottua ikävästi?

Päihteillä on usein helppo löytää yhteenkuuluvuudentunnetta. Myös yksin ollessa niillä voi yrittää hankkia hetkisen iloa mielipahansa keskelle. Sittenkin, että surun tiiliskivi tulee usein päänsärky mukanaan.

Päihteillä tavoitellaan hyvää oloa, vaikka sitä ne eivät useinkaan suo. Vielä vähemmän ne tuovat myönteisiä kokemuksia sivusta katsoville läheisille. Päihtykäämme ennemmin itse rakentamastamme mielihyvän kokemuksesta, luonnon tuoksusta, ystävän puhelusta, oppimisen ilosta, rakastelusta, lapsen kertoman tarinan naurusta.

Soita hänelle, joka ei odota soittoasi. Onko joku, jota itse ilahduttaisin? Voisimmeko sopia jo vuosia jatkuneen riidan? Keventäisikö se molempia? Katso siis ennemmin lähelle kuin kauas. Hymyile hänelle, joka hymyäsi eniten tarvitsee.

Miia Hietaniemi aluekoordinaattori, EHYT ry