Kyynelhelmiä koulun porraspuulla

Pyöräilin hautausmaalta Ruotsalan koulun ohi 29.5. kello 9.50. Koulun pihassa oppilaat ja henkilökunta olivat ryhmittyneet yhdessä laulamaan Suvivirttä. Sitä laulettiin nyt viimeisen kerran tässä koulussa. Siinä hetkessä konkretisoitui tosiasia: viimeiset oppilaat sulkevat ovet tässä koulussa.

Taas yhden kyläkoulun tarinaan laitetaan piste. Ensi syksynä koulutyön alkaessa tämä piha ei enää kerääkään koululaisia syliinsä.

Kun 90-luvulla olimme ostamassa tonttia kotiamme varten, asian ratkaisi pieni, ihana kyläkoulu, jonka läheisyyteen halusimme ja pääsimme. Omat lapsemme saivat nauttia tuon koulun oppilaina olemisesta ja lapsenlapsistamme vanhin neljä vuotta ja seuraavaksi vanhin vuoden tehtyään ekaluokkaansa ennen vuoden kierroksen Kosolan eskarilaisena omilla kyydeillä. Koulu jatkuu syksyllä uudessa koulukeskuksessa.

Kyläkoulumme hiljentyvä pihapiiri on vuosien saatossa nähnyt ja kuullut monenlaista ihmiskohtaloa. Maailman muutoksenkin. Mutta se pieni koululainen on pysynyt ja pysyy samana muutoksista huolimatta: innostus silmissään ilon hetkissä ja kyyneleet surun aikana.

Pieni ja sitkeä kyläyhdistyksemme on toiminut koulun etu johtotähtenään kaikki sen olemassaolon vuodet. Kun koululta puuttui liikuntasali, kyläyhdistys laittoi sellaisen pystyyn talkootyöllä.

Kaikkien iloksi tuo monitoimitalo palvelee edelleen monien tilaisuuksien ja harrastusten pitopaikkana. Nyt kun joudumme luopumaan kyläkoulusta eikä taistelumme koulun säilyttämiseksi edes pienimpien oppilaiden kodikkaana opistelupaikkana tuottanut tulosta, korostuu kyläyhdistyksen merkitys kylän yhtenäisyydessä ja yhteisöllisyydessä.

Koronakevään laulun sanoin ”Yhdessä me olemme me, ihan oikea perhe” tuota kyläperheyttä lähtekäämme etsimään ja ylläpitämään.

Tämä erikoinen kevät sai kyläyhdistyksemme puheenjohtajan aktiiviseksi, ja hän veti meidät muut samalle linjalle: emme heitä pensseleitä santaan emmekä rukkasia naulaan.

Laitoimme hankehakemusta vetämään ja myönteisen päätöksen turvin emme jää toimimattomuuteen, vaikka kouluasian takia kyynel vielä poskelle vierähtää. Kylän sydän haluaa sykkiä edelleen, ja uuden hankkeen myötä talkoolaisia tarvitaan taas. Tule mukaan!

Maritta Keltikangas