Hämmästyttää, kummastuttaa: Ruokahävikkiä ja ilkivaltaa

Hämmästyttää hirvittävän suuri ruokahävikki. Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan maailmanlaajuisesti valmistettavasta ruoasta menee kolmannes hukkaan eli hävikki on melkoinen. Toisaalta nähdään nälkää ja joka viides sekunti kuolee lapsi jossakin nälkään. Järkyttävää!

Avun tarve kehitysmaissa on huutava, joten ruokaa ei saisi mennä haaskeelle yhtään. Herää toisaalta kysymys, tuleeko näistä nälän runtelemista lapsista koskaan täysipainoisia kansalaisia, vaikka sinne syydettäisiin apua kuinka paljon. Merkittävä kehitysvaihe on jäänyt aliravitsemuksen takia toteutumatta, ja ilmeisesti tapahtunutta ei voi korjata jälkeenpäin kuin osittain.

Mitä me sitten voisimme tehdä? Meillehän on opetettu – ainakin vanhemmille ikäpolville – että ruoka on ”pyhää” ja sitä tulee kunnioittaa eikä missään tapauksessa saa haaskata.

Yksi keino omantunnon rauhoittamiseksi ja kotoisen hävikin pienentämiseksi on ostaa kaupasta alennuselintarvikkeita. Liikkeethän ilmoittavat huomiota herättävillä lapuilla elintarvikkeista, joiden päiväys on täyttymässä. Eihän se päivämäärä, ”parasta ennen” tai ”viimeinen myyntipäivä”, ole ääriraja kyseisen elintarvikkeen käytölle. Päiväykset tarkoittavat juuri sitä, mitä ne ilmoittavat.

Tuote ei suinkaan ole epäterveellinen päiväyksen jälkeen, vaan sitä voi oikein säilytettynä käyttää vielä pitkään – pakastettuna vaikka kuinka kauan. Asiakkaalle syntyy säästöäkin, eikä firman tarvitse viedä ruokaa kaatopaikalle.

Havaintojeni mukaan joidenkin näyttää olevan vaikeaa” alentua” ostamaan tarjoustuotteita. Ei siinä ole mitään hävettävää, ja kyllä se on soveliasta!

Kummastuttaa nuorison ilkivalta. Koulukeskukseen joudutaan tekemään suoja-aita niin kuin Puolan rajalle. Uskoin nykynuorison olevan fiksumpaa kuin vanhempansa mutta olen joutunut tarkistamaan kantaani.

Kasvattajien pitäisi ilmeisesti panna jälkikasvunsa – lapsityövoiman kieltävästä laista huolimatta – sellaiseen rääkkiin, että ylimääräistä energiaa ei jää pahojen tekemiseen. Tekemätöntä työtähän meillä kyllä on. Risusavotta esimerkiksi olisi sopivaa touhua. Siihen voisi käyttää koko lauantaipäivän. Muitakin rasitusmuotoja varman löytyy.

Onneksi näitä häirikkökäyttäytyjiä on nuorison joukossa vähemmistö, mutta se merkkaa koko porukan miinusmerkillä. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Millähän perusteella 15-vuotias ei ole korvausvelvollinen tekemisistään, rikosoikeudellisesti hän ilmeisesti on.

Kyllä ennenkin jonkinlaisia kolttosia tehtiin mutta pysyttiin kohtuudessa ja vahingot jäivät vähäisiksi. Ja jos niitä tuli, ne korvattiin tavalla tai toisella, kohtuullisen selkäsaunan lisäksi tietenkin.

Hämmästyttää, miten nopeasti ihminen tottuu uuteen aikaan. Vain pari vuorokautta kellojen siirron jälkeen elämä soljuu normaalisti. Mikähän siinä kellojen siirron lopettamisessa oikein kiikastaa?

EU-parlamentti on asian jo hyväksynyt, mutta toimeenpano tökkii jostakin syystä. Ei luulisi olevan vaikeaa panna siirtelylle stoppi kerta heitolla. Kansalta voitaisiin kysyä, kumpaa aikaa kukin kannattaa, kesäaika tarkoittaisi meillä siirtymistä pysyvästi Keski-Euroopan aikaan.

Antti Uotila