Hämmästyttää, kummastuttaa…

Kummastuttaa Ylen urheiluohjelmissa esiintyvien ”asiantuntijoiden” määrä. Olemme tunnetusti penkkiurheilevaa kansaa, mutta mielestäni pienempikin asiantuntijoiden määrä riittäisi. Nämä asiantuntijat eivät varmaankaan tee hommia ”kökkämeiningillä”, vaan pitää maksaakin. Yle toimii verovaroin.

Olisi syytä tarkastella kulupuolta hiukan tarkemmin. Houkutus tuhlaamiseen on kieltämättä suuri, kun tulopuoli on turvattu. Valtiontalouden tarkastusvirastolla olisi tässäkin tehtävää, sitten kun se on saanut omat asiansa järjestykseen. Siellähän meni pääjohtajalta pasmat täysin sekaisin.

Kummastuttaa ihmisen suunnaton vallanhalu. En tarkoita vastavalittuja kaupungin- valtuutettuja, vaikka hymyilyttävät liittoutumat hallitus- ja lautakuntapaikkojen saamiseksi osoittavat, että joillakin vallanhimoa on. Ei kuitenkaan häritsevässä määrin, onneksi. Meillä asiat pannaan järjestykseen muilla keinoin.

Varoittavana esimerkkinä on Valko-Venäjän presidentti, joka mitä ilmeisimmin tuli valituksi vilpillisillä vaaleilla, pitää lähipiirinsä välityksellä kurissa ja nuhteessa muuta väestöä. Silmiä räpäyttämättä hän vakuuttaa toimivansa sikäläisen lain mukaan. Niin voi ollakin, sillä laki on niin kuin se luetaan ja ellei se sovi, laaditaan uusi.

Meidän mielestämme hänen käytöksensä on edesvastuutonta, mutta ”oikeusvaltiot” ovat neuvottomia, koska heidän omat lakinsa estävät niitä ryhtymästä järeämpiin toimiin. Niitä todella tarvittaisiin, sillä EU:n pakotteet eivät vaikuta haitusen pöläys- ta diktatuuriseen toimintaan. Kuinka kauan odotetaan, että nousee uusi Hitler, joka sotkee perusteellisesti yhteiskuntarauhaamme?

Hämmästyttää soutaminen ja huopaaminen olympiakisojen järjestelyissä. Yksinkertainen ratkaisu olisi lopettaa kokonaan ko. kisat. Ne ovat paisuneet mittasuhteiltaan niin kalliiksi, että järjestäjiä on enää vaikea löytää.

Olympiakomitean jäsenet ovat suurelta osalta korruptoituneita, ja heidät olisi saatava telkien taakse. Kisojen pitäsi olla urheilijoiden juhlaa, ei järjestäjien. Yleensä meilläkin pidetään melkoisena saavutuksena osallistumista olympiakisoihin. Siellä jaetaan kussakin lajissa kolme mitalia. Näistä vain kultamitalin saanut on onnellinen, kahdelle muulle jäi jotakin hampaankoloon.

Entäs ne kaikki muut? Paljon suurempi sakki on niitä, jotka eivät pärjänneet paremmilleen. He ovat tietysti pettyneitä. Ja jos nimeä ei löydy edes 30 parhaan joukosta, onko osallistuminenkaan mikään maineteko? Liikunta on lääke, mutta huippu-urheilu ei sitä ole. Sitä harrastetaan liian usein terveyden kustannuksella.

Antti Uotila