Ei ole pakko tapahtua sitä

Hyvä ylihärmäläisen nuoren äiti tai isä, tämä kirjoitus on osoitettu juuri sinulle, jonka lapsi omistaa mopon, crossipyörän tai jonkun muun kahdella pyörällä ja moottorilla varustetun menopelin.

En tiedä, kuinka paljon voin pyytää anteeksi, jos ajan lapsesi yli. Ja se johtuu puhtaasti siitä, että häntä on mahdotonta nähdä. Rakkaasi ajaa yhdellä pyörällä (yleensä sillä taaimmaisella), ja minä en näe. En näe, koska kyseisen ajoneuvon pohja on pimeä ja huomaamaton. Värilliset katteet ja vaatteet ja varsinkin ne valot osoittavat aivan eri suuntaan kuin pitäisi.

Katson oikealle. Katson vasemmalle. Katson uudelleen oikealle ja nostan hitaasti kytkintä.

Sitten se on siinä. Toinenkin pyörä laskee maahan. Painan kovaa jarrua, ja vielä on onneksi auto pysähtynyt.

Syke nousee taivaaseen, ja sydän taitaa jättää muutaman lyönnin väliin. Hengästyn ihan pelkästä säikähdyksestä. Mopo jatkaa matkaansa. Tänään.

Pyydän sinua, äiti tai isä, kerro lapsellesi, että hän on tärkeä ja jos on aivan pakko ajaa yhdellä pyörällä, tekisi sitä jossain turvallisemmassa paikassa.

Ei ole pakko tapahtua sitä, että koko kylä suree kirkossa. Nuorten parista puuttuu yksi hyvä tyyppi. Äidin ja isän suru on suunnaton. Ja on päässyt tapahtumaan niin iso vahinko, ettei siitä ole paluuta.

Essi Kallio Ylihärmä