Duoda duoda, Härmän lukion doivod

Itsenäisyyspäivänä kynttilät syttyvät sankarihaudoille. Siviilihaudoissaan nukkuu moni sotiemme taistelija. He kaikki ovat kynttilänsä ansainneet. Alahärmän hautausmaalla lepää sotiemme erikoisimpiin komentajiin lukeutunut everstiluutnantti Nikke Pärmi Vakkurista. Minusta everstiluutnantti ansaitsisi kynttilän ja seppeleen Härmän lukiolaisilta 6.12.

Elokuussa 1941 Pärmi sai komentoonsa rangaistusvangeista kootun pataljoonan, ErP. 21:n. Lyhyen koulutusjakson jälkeen pataljoona heitettiin Itä-Karjalaan Onkamuksen taisteluun. Siitä alkoi taistelujen tie, joka vei Stalinin kanavalle Voljärvelle.

Pärmi loi kivikovan iskujoukon, jota oli vaikea pysäyttää. Tappioita tuli paljon, koska ”pirut” pistettiin aina kovimpaan paikkaan. Musta Nuoleksi kutsuttu pataljoona saavutti valtavan maineen. Marski itse kiitti sitä marraskuussa 1941. Venäläisetkin ”kiittivät” ”Pärmin piruja” lupaamalla tapporahan jokaisesta pirusta.

Pärmi lähti yli-ikäisenä rintamakomentajana (55 v) kotirintamalle toukokuussa 1942, ja pataljoona liitettiin uuteen rykmenttiin eli JR 101:een. Tässä vaiheessa 800 alkuperäisestä sotilaasta oli jäljellä 50 ja 3 upseeria.

Majuri Pärmi korotettiin everstiluutnantiksi. Hän saavutti sekalaisen seurakuntansa täyden luottamuksen, mikä näkyi joukon taistelutahdossa. Hänen jälkeensä tulleet komentajat eivät siihen pystyneet.

Pärmiltä oli kysytty, miten hän oli ottanut sellaisen joukon komentoonsa. Hän vastasi: ”Kaikki muut olivat pessimisdejä, minä olin onanisdi”.

Hyvät lukiolaiset, ”Mustan Nuolen”, ”Pärmin Pirujen” päällikkö on kynttilänsä ja seppeleensä ansainnut.

Eero Paavola Sotahistorioitsija