Kolumni: Kolumni ”Ristimme sen kattohaikaraksi”

Mökkimme yläkerran puuhella ei vetänyt kunnolla. Kiipesin katolle katsomaan savupiippuun: hormissa oli iso kasa risuja ja multaa noin metrin syvyydellä piipun päästä. Se oli naakkojen tekosia. Ongin risut hormista ja tein lautakannen piipun päähän. Eräänä aamuna sitten havaitsimme, että meitä tarkkaillaan piipun päältä. Sieltä näkyi valkoinen pää, joka seurasi touhujamme. Lokki oli tehnyt pesän piipun kannelle. Ajattelimme, että olkoon siellä, ja ristimme sen kattohaikaraksemme. Piipun päässä se kökötti ahkerasti monta viikkoa.

Ennen juhannusta puhkesi mökillä melkoinen meteli, kun lokkipari oli saanut perillisen, eikä meitä enää mökillä suvaittu. Lokit kirkuivat ja syöksyivät meitä kohti, kutsuivat vielä ison joukon apuvoimia mukaan. Siinä ristitulessa katsoimme parhaaksi poistua muutamaksi päiväksi.

Emme halunneet enää ”haikaraa” kesävieraaksi ja hankimme muovisen haukan savupiipun päähän. Haukka hoiti asiansa hyvin kahtena kesänä. Kolmantena kesänä katolle palotikkaiden päähän ilmestyi heinistä ja korsista kerätty kasa. Kiipesin katolle ja heittelin heinäkasan pois. Kasa ilmestyi katolle neljä kertaa. Sitten siirsin haukan istumaan palotikkaiden päähän. Eräänä aamuna seurasimme lintujen puuhia pystyttämästämme verkkoteltasta. Näimme heinäkasan rakentajat: mökin katolle tuli lokkipari. Toinen linnuista käveli katon harjaa pitkin haukan viereen ja rupesi nokkimaan naruja poikki, mutta eihän se rautalangoille mitään saanut. Niinpä se hyppäsi haukan selkään ja aivan kuin väkisti sen.

Tämän jälkeen lokit eivät ole yrittäneet pesiä katolle.