Kolumni: Kolumni

Tammikuussa 1980 minulle tuli käsky lähteä psykoon tarkastukseen. Istuin siellä polkupyrän päällä polkemassa, kun tutkiva lääkäri alkoi puristella vatsapoimujani ja sanoi: nämä pois. Paino oli yli 80 kiloa. ”Olet vielä muuten hyvässä kunnossa, poimut pitää olla pois, kun seuraavan kerran tulet testiin.”

Tulin kotiin ja sanoin kymmenvuotiaalle Mika-pojalleni: ”Nyt aletaan hiihtää. Minulle tuli psykosta käsky hävittää poimut vatsani ympäriltä. Painoa pitää pudottaa kymmenen kiloa.”

Niin alkoi meillä kova treeni. Talven aikana paino putosi 76 kiloon. Suunnistamassa kävimme säännöllisesti iltarasteilla ja kisoissa piirin alueella. Loppukesästä oli paino taas pudonnut, ja juoksu maittoi mukavasti.

Seuraavana keväänä Markus Ekström teki meille juoksu-ohjelman. Tuona kesänä Cooperin testissä ylitimme jo 3 000 metriä.

Tätä Markuksen ohjelman mukaista treeniä teimme usean vuoden. 1980-luvun lopulla juoksin Cooperin testissä 3 240 metriä.

Eräänä kesänä oli taas testi tulossa Ilmasotakoulun henkilökunnalle. Eräs minua monta vuotta nuorempi työkaveri kyseli, löytyisiköhän ketään, joka hänet päihittää. Taisto sanoi, että kyllä löytyy. Tuo kaveri kysyi heti, kuka se olisi, joka hänet voisi voittaa. ”Veikko ainakin sinut voittaa.” ”Minä juoksen ympyrää Veikon ympärillä koko tuon 12 minuuttia”, kaveri uhosi. Taisto varoitti, että sepä nähdään, pysytkö Veikon vauhdissa mukana.

Tuli tuo testipäivä. Pyssy paukahti, ja niin mentiin. Kaveri seurasi minua takanani, mutta jo reilusti ennen puolta väliä hän jäi.