Kolumni: Jannen kynästä

Kauhavalla oli toissa viikolla suuren urheilujuhlan tuntua, kun ensimmäinen juna pysähtyi kymmenen vuoden tauon jälkeen Härmään. Tapahtuma sai paljon mediahuomiota. Jopa Facebook-sivulleni lataamaani amatöörifilmiä ”Juna saapuu Härmän asemalle” seurasi tuhansia katsojia. On some ihmeellistä.

Asemaan liittyvät omat muistoni ovat sotaisat. Suoritin varusmiespalvelusta vuosina 1986 - 1987 Keuruulla, mutta aliupseerikoulu piti käydä Riihimäellä. Ainoa kulkupeli sinne oli juna. Kyseiseen liikennevälineeseen ei aiemmin tarvetta juuri ollut. Lähtö sunnuntai-iltana Fräntilästä jäi aina hieman viime tinkaan, joten isä survoi vauhdilla pakettiautolla varusmiehen Haaruksen kautta Härmän asemalle. Ripein askelin ehdin junaan.

Lomat olivat varusmiehillä lyhyet. Takaisin tulin yleensä seuraavana lauantaina vasta viiden kieppeillä, koska palvelu loppui puoliltapäivin. Vapaa-aika käytettiin sitten maksimaalisesti. Junaa vastassa olivat usein kaverit, jotka olivat hakeneet minulle siviilivaatteet kotoa valmiiksi autoon.

Härmän asemalta lähdettiin suoraan illanviettoon ja vasta aamuyöllä tultiin kotiin.

Äiti kävikin joskus sängynlaidalla yöllä ihmettelemässä, kun maanpuolustajasta ei ollut armeija-aikana kotona juuri näköhavaintoja. Isänmaa vaati veronsa.

Kolme vuotta sitten sain eduskuntaan puhelun, jossa kerrottiin Alahärmän yrittäjien ideasta elvyttää Härmän asema ja pyydettiin järjestämään tapaaminen VR:n kanssa. Näin tapahtuikin. Kauhavan kaupungin ja yrittäjien edustajien kanssa keskustelimme junayhtiön suuntaan etenemisvaihtoehdoista. Ideaa ei tyrmätty, mutta monta mutkaa oli vielä edessä. Nyt juna taas pysähtyy. Entisille yöreissuille ei kuitenkaan oikein kärsi junalta enää suoraan lähteä.

>>>>>>> Stashed changes