Kauhavan Invalidit ry:n omistama toimintakeskus Lehtopirtti Ojutjärventiellä on kokenut jälleen parannuksia. Tämänkertaisessa kunnostuksessa painopiste oli energiansäästössä ja ympäristön kohentamisessa.
– Meillä oli Aisaparin kautta ely-keskuksen rahoittama projekti. Teimme uuden varaavan takan, hankimme katolle lisää aurinkopaneeleita ja laitoimme termostaatteja huoneisiin, listaa puheenjohtaja Seppo Lamminniemi.
Hankkeen kustannusarvio oli reilut 20 000 euroa.
Varaava takka valmistui sopivasti jouluksi.
– Samalla paikalla oli aiemmin avotakka, mutta se ei ollut varaava, vaan enempi makkaranpaistoon sopiva. Laitoimme siihen ensin takkasydämen. Päädyimme tekemään uuden, kun löytyi muurari omasta väestä. Kasken Antti lupasi, että jos puratte takan pois, hän muuraa uuden. Näin tehtiin, Lamminniemi kertoo.
– Tiilet, joita meni takkaan 700, kerjättiin tästä läheltä rakennusyrittäjältä. Tulitiiliä ostettiin takan sisälle sata.
Aiemmassa hankkeessa rakennusta laajennettiin viitisenkymmentä kerrosneliötä.
– Kustannusarvio oli toistasataatuhatta euroa, näin oli suunnittelija laskenut. Kustannukset nousivat yhtäkkiä 30 prosenttia, mutta siitäkin selvittiin.
Lehtopirtin katon etelälappeella on nyt viiden kilowatin edestä aurinkopaneeleita.
– Edellisessä projektissa laitettiin paneelia länsisuuntaan kahdeksan kilowatin verran. Niiden asento vain ei ole optimaalinen. Kulman olisi hyvä olla Kauhavan seudulla 43 astetta, meillä on 20. Mutta siinä ne tuottavat, yli kahta kilowattia päivällä ja illalla enemmän auringon laskusuunnassa. Kaadoimme puita viime syksynä tontilta, etteivät olisi paneelien edessä, jatkaa varapuheenjohtaja Kari Luostari.
Pihaan mahtuu nyt pysäköimään, vaikka väkeä olisi enemmänkin
Hankkeessa parannettiin myös piha-alueita.
– Pihaa suurennettiin vähän grillikodan taakse, ajettiin sinne sepeliä ja mursketta. Autot eivät ole meinanneet mahtua pihaan kaikkina aikoina, kun on tilaisuuksia.
– On jouduttu pysäköimään tien laitaan, mutta se on vaarallista, koska tie on talvella huonosti hoidettu ja polanteinen. Nyt meillä on pihassa hyvin parkkitilaa, Lamminniemi selvittää.
Pihan toiminnallisuutta parannettiin avaamalla tukossa ollut rajaoja.
– Sorvarista painaa vettä tänne koko ajan niin paljon, että oli pakko kaivaa rajaoja auki. Tontti oli niin märkä, että tänne painui.
Ojan kunnostuksessa tuli vastaan yllättävä byrokratian koukero:
– Elystä tuli kysely, onko toisella puolen ojaa eri maanomistaja. Kun rajaojasta on kyse, näin yleensä on. Emme tiedä nyt, saammeko kaikkea, mitä olemme tähän investoineet. Projektimme voi vesittyä, kun naapurillekin on ollut etua ojan avaamisesta. Eihän me tällaista ymmärretty ottaa huomioon. Naapurin kanssa toki juteltiin, hänelle ojan avaaminen sopi, mutta hän ei olisi siihen ruvennut.
– Meiltä ojaan menee sadevesi, hulevedet ja salaojavedet, joten se on pakkokin olla auki.
Kauhavan Invalidit ry:llä on Lehtopirtillä paljon tapahtumia, joihin ovat puheenjohtajan mukaan myös terveet tervetulleita mukaan, kuten koko toimintaan.
Lehtopirttiä vuokrataan juhla- ja vapaa-aikakäyttöön.
– Majoitustilaa on reilulle kymmenelle hengelle. Se on kysyttyä erityisesti tapahtumien aikaan ja muulloinkin. Jäseniltä otamme kulukorvauksen, muilta vähän enempi, mutta ei paljon.
Millä perustein kylätoiminnan avustuksia jaetaan?
Kauhavan Invalidit kritisoivat kylätoiminnan avustusten jakoperiaatteita.
– Miksi avustukset menevät kyläyhdistyksille? Kauhavan nuorisoseura ja me olemme jääneet ulkopuolelle, vaikka anottu on. Jostain syystä asia on käännetty niin, että avustuksia jaetaan kyläyhdistyksille, Kauhavan Invalidit ry:n puheenjohtaja Seppo Lamminniemi ihmettelee.
– Se ei ole tietenkään väärin, että yhdistyksille annetaan avustuksia kiinteistöjen ylläpitämiseen vaan se, että siitä jätetään jotkut yhdistykset pois. Emme ole mitään keltään vailla. Kun vain saataisiin maksettua nousseet sähkö- ja lämmityskustannukset, hän lisää.
Lamminniemi sanoo ymmärtävänsä, ettei rahaa riitä jaettavaksi kaikille.
– Olen joillekin poliitikoille esittänytkin, että sama raha jakautuisi tasaisesti siten, että ne, jotka toimivat aktiivisesti, saisivat enemmän, ja ne, jotka eivät toimi, saisivat vähemmän. Meillä on täällä niin paljon toimintaa, että joka ikinen kyläyhdistys jää toiseksi. Esimerkiksi bingossa käy 50-60 henkeä ja enempikin joka kerta ja digikoulutusta on joka torstai, hän antaa esimerkkejä.
Kysyimme avustusten jakamisen perusteita henkilöstöjohtaja Päivi Niemistöltä.
Hän kertoo, että kaupunki myöntää avustuksia kahdelta eri toimijataholta, asukaslautakuntien ja elämänlaatupalveluiden kautta.
– Asukaslautakunnat myöntävät avustuksia kylätoimintaan. Alahärmän, Kauhavan, Kortesjärven ja Ylihärmän alueella toimii kussakin oma asukaslautakuntansa.
Kylätoiminnan avustuksia on haettava määräajassa siltä asukaslautakunnalta, jonka alueen kylässä hakijayhdistys toimii.
– Hallintosäännön mukaisesti lautakunnat päättävät oman alueensa kylätoiminnan avustusten jakamisesta talousarviossa vuosittain tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen puitteissa. Asukaslautakunnat tukevat kylien elinvoimaisuutta ja edistävät kuntalaisten omaehtoista toimintaa, Niemistö selvittää.
– Toimijoina voivat olla muutkin kuin kyläyhdistykset. Jotkut ovat rakentaneet toiminnan niin, että kylätoimintaa toteuttaa esimerkiksi nuorisoseura.
Elämänlaatulautakunnan myöntämät avustukset suunnataan liikuntaan sekä nuorisotoimintaan ja kulttuuriin.