Toimitukseen tulee joskus yhteydenottoja, jotka kysyvät pitkää pinnaa. Sain soiton, jonka aiheena oli puukotus, tekijänä soittajan mukaan maahanmuuttaja. Lehteä hän syytti tiedon pimittämisestä. Poliisi sai osansa,”eiväthän ne koskaan tällaisesta kerro”.
Selvitin asiaa Pohjanmaan poliisista ja Kauhavan vastaanottokeskuksesta. Kumpikaan taho ei tiennyt tapahtuneesta.
Kävimme soittajan kanssa läpi lehden teon perusasioita. Huhu ei ole sama asia kuin uutinen. Lehdellä on lakiin perustuva vastuu siitä, mitä sivuille painetaan.
Jos poliisi pyytää mediaa vaikenemaan jonkun tapauksen kohdalla tutkinnallisista syistä, se yleensä kerrotaan suoraan. Esitetystä asiasta ei löytynyt tietoa poliisin rekistereistä. Ehkä vika oli kysyjässä?
Tietyt perussuomalaiset ehdokkaat tekivät sumeilematta politiikkaa pakolaisilla kevään vaaleissa. Vaalit on käyty.
Pakolaisilmiössä on paljon ikäviä ja tunteita nostattavia piirteitä, mutta pysykää hyvät ihmiset totuudessa. Virheellisten tietojen levittämisellä on seurauksensa. Se voi johtaa jopa kunnianloukkaussyytteisiin, puhumattakaan moraalittomasta pelon ja epäluulon ilmapiirin lietsomisesta. Itse kunkin kannattaa pohtia tiukasti, millaisia ”uutisia” somessa tuottaa, jakaa tai peukuttaa tai mitä anonyymipalstoille kirjoittelee.
Eduskunnassa ei ole suositeltavaa puhua valehtelusta. Mieluummin sanotaan, että edustaja puhuu muunneltua totuutta.
Valta tuo vastuuta. Poliittinen korrektius kuuluu arvokkaaseen käytökseen, jollaista kansalaisten on lupa odottaa edustajaksi päässeiltä. Arjessa on pystyttävä samaan myös paikallistasolla.
Marianne Lähde