Olin Härmän kuntsarilla Kelan moniammatillisen kuntoutuksen viimeisellä jaksolla viikolla 36. Ravintoterapia on ohjannut popsimaan jäniksenruokia. Parillisina päivinä syön salaattilounaan. Korvien ei tarvitse kasvaa, sain juuri äsken uudet kuulokojeet.
Yksilöohjaus painotti liikuntaan ja voimisteluun toistoa, opasti jalkineiden ja vaatteiden valintaa.
Keskivartalolihaksia pitää kuntouttaa, niillä hallitaan ryhti ja horjahdukset liukkaiden tultua.
Mursketta pihapolulle ja rappusille, jotta päkiät saa tartuntaa. Isännöitsijällekin terveisiä!
Kulttuuri ja viihde ovat kehon ja mielen tasapainolle, katurollaattorin käyttäjälle pillereitäkin tärkiämpää juurileipää.
Kuntoutusjakson ensimmäistä lounasta söin lottien ja sotaveteraanin pöydässä, kutsuivat illan naistentansseihin. Heidän huumorinsa puri. Muisteltiin välirauhan tekoa. Silloin olin kahdeksan vuoden ikäinen.
Liikunnallinen ilta palautti näytelmäharrastajan iltamaperinteen muistoihin.
Eräs väittämä harrastajakulttuurin tilasta, parin vuosikymmenen takaa:
- Mitä enemmän eläkeläisedunvalvontaan osallistuu politiikan järjestöjyriä, sitä vähemmän kulttuurin harrastajia arvostetaan.
Ensimmäisen kuntoutusjakson palautteessa vuoden 2024 alkupäiviltä tiivistin yksinäisyyttä potevan, omakodissa yksin asuvan miehen tuntemuksia Aijjooksen blogiin. Siellä sai isäntäkin toimitella!
Tässäpä näitä runoilua harrastavan kielikuvia. Näyttää lumpuista kootulta, vaikka laitoin siteeksi neitseellistä hurstipellavan kuitua.
Eero Peltoniemi