Mummomme, 82 vuotta, sairastaa Alzheimerin tautia. Hänen kuntonsa on heikentynyt vähitellen pappamme nukuttua pois vuosi sitten. Hän ei pärjää enää yksin kotonaan. Mummon apuna on ollut kotisairaanhoito, joka on käynyt kolme kertaa päivässä hänen luonaan. Talven aikana hänen muistinsa on heikentynyt entisestään, eikä hän pääse liikkumaan kovin hyvin.
Usein hän on soittanut aamuyöllä isällemme tai tädillemme, koska on kaatunut tai ollut muuten vain sekaisin. Omassa kotonaan hän on yhä enemmän huolissaan omasta pärjäämisestään; mummomme, joka ei ole ikinä tuonut ilmi heikkouksiaan vaan on aina pärjännyt omillaan.
Joinakin aamuina hänet on löydetty istumasta keittiön pöydän äärestä, koska ei ole itse päässyt takaisin sänkyyn. Hän on kaatunut useasti käydessään vessassa öisin, loukannut päänsä, jalkansa ja kätensä. Isämme ja tätimme ovat yrittäneet saada pysyvää hoitopaikkaa järjestymään mutta ilman vastakaikua. Asiasta päättävien mielestä mummomme on sen verran hyvävointinen, että hän pärjää vielä kotona.
Pidämme mummomme luona vieraskirjaa, josta selviää, missä kunnossa hän on kunakin päivänä ollut ja ketä on käynyt kylässä, sillä hän ei muista vieraitaan. Kun vieraskirjasta oli huomattu, kuinka usein omaiset käyvät, ehdotettiin kotisairaanhoidon käyntikertojen vähentämistä. Mummomme hoidosta tuskin voidaan ottaa pois sen takia, että hänellä on omaisia, jotka välittävät ja käyvät kylässä?
Mummomme on nyt ollut pari viikkoa Kauhavan terveysaseman vuodeosastolla kaatumisen ja jalkakipujen takia. Viime viikolla lääkäri oli todennut, ettei mummoa enää voida laittaa kotiin yksin. Tunsimme helpotusta; ei enää murehtimista.
Tänään toinen meistä vieraili mummon luona. Hän istui ja odotti omissa vaatteissaan ja kertoi, että pääsee tänään jonnekin, missä on ollut aiemminkin. Olin hämilläni. Puhuuko hän nyt järjestyneestä hoitopaikasta? Hän yritti selittää, minne pääsee, mutta ei muistanut sanoja. Lopulta hän kertoi osoitteen, oman kotiosoitteensa. Häntä oltiin siis kuitenkin kotiuttamassa, mummoamme, joka ei osannut edes kertoa, että hän on menossa kotiin. Sairaanhoitajilta selvisi, että kotisairaanhoidosta vastaava oli päättänyt, että mummo pärjää kotona vielä.
Päästyään kotiin iltapäivällä hän kysyi, kuka hänen kanssaan asuu ja kuka tuossa toisessa sängyssä nukkuu.
Terveiset Kauhavan kaupunginjohtajalle, kotisairaanhoidon vastaavalle ja uusille kansanedustajille.