Terveisiä Keuruulta, Keski-Suomen helmestä, Riihijärven rannalta. Tänne tulva jätti pian kaksikymmentä vuotta sitten. Lakeuden lapselle järvimaisema on suoranainen ihme.
Lähdin lypsykarjatilalta, puukkotehtahan kupehesta, ”myötäjäästen” kera.
Muutama lehmä ja maitokiintiö mukana. Isieni ammatti jatkuu maidon parissa, vaikka kotitila siellä Kauhavalla jäi vaille jatkajaa. Juuret kantaa ihmistä.
Monesti olen miettinyt, mitkä eväät sieltä Kauhavalta mukaan sain. Pääsin kokemaan pienen paikkakunnan myönteisen kasvualustan, tutut ihmiset ympärillä. Sillä positiivisella kannustamisella ja rohkaisulla on uskaltanut ottaa vastaan isojakin haasteita.
Keuruu on verrattavissa Kauhavaan. Yhtä aikaa maalaiskunnasta tuli kaupunki, ja varuskunnatkin poistuivat samassa rytäkässä. Nyt molempiin varuskuntiin on perustettu pakolaiskeskus.
Kuntaliitoksia täällä ei ole saatu aikaiseksi, vaikka niitäkin on yritetty. Niin ja pala Kauhavaa saapui tänne helmikuussa, kun kaupunginjohtajana aloitti Marsin Hannu.
Täällä aiheutan hämmennystä murteineni. Vielä näiden vuosien jälkeen puhe tulee murteella, ja omat kakaratkin puhuvat ihan selvällä Pohjanmaan murteella Ihme kyllä tämä kirjoittaminen luonnistuu jo kirjakielellä.
Lasten ainekirjoituksissakaan asiaan ei enää kiinnitetä huomiota.
Kauhava on itselle tärkeä paikka edelleen. Olenkin vitsaillut lapsuudenkaverien kanssa, että perustamme sinne 1970-luvun kersojen vanhainkodin, kun aika eläkkeelle jääntiin koittaa.
Siihen kirkon kupeeseen ajattelimma sen sijoittaa. Pitäkää tontti vapaana...
Aurinkoista kevättä!