Viime aikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota ihmisten kiittämättömyyteen. Huomaan usein, että sellaisista asioista, joista luultavasti monia on opetettu jo lapsena kiittämään, ei kuitenkaan kiitetä. Monilla kiitos unohtuu esimerkiksi ruoan jälkeen, toisen pitäessä ovea auki tai bussista poistuessa.
Tämäntapaisten arkisten tilanteiden lisäksi aina silloin tällöin olisi hyvä kiittää kavereita, perhettä, sukulaisia ja muita, jotka ovat elämässäsi tärkeässä roolissa ja tekevät päivittäin hyviä tekoja sinun puolestasi.
Teko ei vaadi suurtakaan ponnistusta, ja kiittämisestä tulee varmasti hyvä olo sekä itselle että kiitoksen kohteelle. Näin helpolla pystyy oikeasti piristämään toisen päivää ja levittämään iloa. Ja täytyy muistaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja onhan se fakta, että kohteliaista ja hyvin käyttäytyvistä ihmisistä saa fiksumman kuvan, ja he tulevat huomioiduksi esimerkiksi työnantajien silmissä.
Mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Vaikka jostakin asiasta ei voisi varsinaisesti kiittää ketään tiettyä henkilöä, on hyvä ajatuksissaan olla kiitollinen ja tiedostaa, että kaikki ei välttämättä ole pysyvää. Mitä, jos jonakin päivänä ei olisikaan ruokaa tarjolla tai sairastuu vakavaan sairauteen, joka laittaa koko elämän ihan uusiksi?
On parempi kiittää liikaa kuin liian vähän. Haastankin nyt sinut, lukijani, miettimään, oletko tarpeeksi kiitollinen. Jos olet, hienoa! Jos et, asiaa on helppo muuttaa: muista vain kiitos!