Ohessa Kim Jäämeren juhlapuhe Kauhvan kansalliset seniorit ry:n 40-vuotisjuhlassa Kauhavan seurakuntakodilla 9.5.2024:
Arvoisat Kauhavan kansalliset seniorit, hyvät kuulijat, hyvät naiset ja herrat,
Onnittelen Kauhavan kansalliset seniorit ry:tä 40-vuotisjuhlan johdosta.
Kaikille tuttu Kauhavalla syntynyt kirjailija Antti Tuuri kuvaa pohjalaisten naisten ja miesten toisiaan tasapainottavia ominaisuuksia romaanissaan Pohjanmaa. Erkki Hakalan isoäiti kertoo ihmetelleensä jo pitkään ”minkä takia Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys”. Päähenkilön kysyessä, mikä ominaisuus on pohjalaisissa miehissä, isoäiti miettii jonkin aikaa ja arvelee, ”että niissä asui jonkinlainen hulluus."
Oppikirjassaan Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten vuodelta 1929, Kaarlo Hänninen tunnistaa niin ikään pohjalaisten erityispiirteet. ”Pohjalaiset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia ja kerskailevaisia. He ovat kestäviä maatyössä ja taitavia käsitöissä” hän kuvailee.
Junantuomana vävymiehenä en uskalla tässä arvioida, kuinka kohdalleen luonnehdinnat osuvat, mutta on selvää, että tämän alueen ihmisten poikkeukselliset ominaisuudet ovat historian sivu olleet merkittävä voimavara. Näin rauhan aikana luonteenpiirteet ovat näkyneet uskalluksena yrittää ja haluna tehdä kovasti töitä. Taloudellisesti haastavinakin aikoina Pohjanmaa erottuu yrittäjyystilastoissa positiivisesti – yleistä yrittäjyyttä alueella on erityisen paljon. Poikkeusoloissa ominaisuutenne ovat ilmenneet vaadittavana rohkeutena ja päättäväisyytenä.
Poikkeusoloja näillä lakeuksilla on riittänyt. Vaikka Pohjanmaa sijaitsee suomalaisittain lännessä, eivätkä viime sotiemme taistelut täydessä rajuudessaan tänne yltäneet, nimenomaan täällä ei ole voitu välttyä juuri sellaisilta sodan kauhuilta, joita ukrainalaiset nyt joutuvat kohtaamaan.
Kun suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu Isokyrön Napuessa 19. helmikuuta 1714 oli hävitty, sai venäläisarmeijan komentaja Mihail Golitsyn Pietari Suuren tsaarillisen käskyn käsiinsä. Käskyssä määrättiin Pohjanmaan rannikko hävitettävän erämaaksi Kalajoelta pohjoiseen kymmenen peninkulman eli sadan kilometrin syvyydeltä, siten ettei Ruotsin armeija koskaan tunkeutuisi sitä kautta itään.
Venäjän armeijan sotilaat toteuttivat käskyä tunnollisesti. Etelä-Pohjanmaan korkeimpien viranomaisten mukaan vainolainen oli ensin tappanut Isossakyrössä miesväen, kulkenut sitten Vaasaan ja lopuksi levittäytynyt maakuntaan tappamaan, polttamaan, kiduttamaan ja piiskaamaan sekä ryöstämään omaisuuksia ja nuorta väkeä orjikseen.
Ryöstely yltyi ennennäkemättömiksi julmuuksiksi ja mielivaltaisiksi teloituksiksi. Venäläisjoukot raiskasivat naisia ja pakottivat asukkaita kidutuksen avulla paljastamaan kätkemänsä arvoesineet. Pahiten kärsi Pohjois-Pohjanmaan alue, jossa murhattiin yli 6 000 ihmistä.
Jo tuolloin venäläisten keinovalikoimaan kuului lasten ja nuorten sieppaaminen. Pohjanmaalta myös pakeni runsaasti ihmisiä. Lopulta murhattuja, paenneita ja siepattuja oli 50 000–60 000, joka oli yli kymmenen prosenttia Suomen tuon hetken väkiluvusta.
Järkyttävää kyllä, 300 vuotta myöhemmin, tässä ajassa, yhtymäkohdat venäläisten julmuuksiin Ukrainassa ovat ilmeiset.
Isovihasta selviytymisessä tarvittiin paitsi rohkeutta, kestävyyttä ja tarmokkuutta myös viisautta ja suunnitelmallisuutta. Osoituksena tästä olivat täällä Pohjanmaalla kehitetyt piilopirtit, joihin piilouduttiin henkeä, eläimiä ja omaisuutta suojeltaessa.
Isoviha ei valitettavasti jäänyt viimeiseksi Pohjanmaata kohdanneeksi tuhoksi. Venäläisten lisäksi myös nykyiset liittolaisemme ovat jättäneet ikävän jälkensä alueen historiaan. Krimin sodassa, joka Suomessa muistetaan myös Oolannin sotana, 1800-luvun puolivälissä, Englannin laivasto tuhosi Pohjanmaan rannikkokaupunkien satama- ja varastoalueita sekä telakoita.
Vaikka toisessa maailmansodassa ei taisteltukaan tällä seudulla, pohjalaisia taisteli lähes kaikissa sodanaikaisissa joukko-osastoissa. Talvisodassa eteläpohjalaiset taistelivat erityisesti everstiluutnantti Matti Laurilan Jalkaväkirykmentti 23:ssa, ja moni kohtasi viimeisen kohtalonsa Taipaleen ja Vuosalmen hangilla.
Sittemmin jatkosodassa alueen miehistä koottiin 19. divisioona, joka sodan alkuvaiheessa hyökkäsi Kiteen–Maaselän–Repomäen suunnalla. Pelkästään eteläpohjalaisia kaatui talvi- ja jatkosodassa yli 6 000 henkeä. Kuten tasavallan presidentti totesi kansallisen veteraanipäivän juhlassa Vaasassa 27.4.2024 ”Toisessa maailmansodassa Suomen kansa kantoi kohtuuttoman suurta taakkaa hyökkääjän pysäyttämisestä.”
Jatkosodan päätyttyä Suomi määrättiin maksamaan nykyrahassa mitattuna monen miljardin euron sotakorvaukset. Tässä ja sodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa tarvittiin jälleen tarmokkuutta, sitkeyttä ja taitavuutta. Tasavallan presidentin puhetta edelleen lainatakseni ”Sotien jälkeen ei ollut mitenkään itsestään selvää, että Suomi nousisi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.
Maatamme jälleenrakentanut sukupolvi ei ylpeillyt siitä sitkeydestä, jota sodan jälkeisen ajan työ monilta vaati. Kansalla oli tulevaisuudenuskoa ja mielessä tärkein, kotimaan rakentaminen turvalliseksi lapsillemme. Me nuoremmat sukupolvet olemme kiitollisia tästä periksiantamattomasta työstä.”
Turvallisuudella tarkoitetaan yleisesti ottaen paitsi uhkien poissaoloa myös kokemusta niiden poissaolosta. Turvallisuus on pitkälti myös tunne. Turvallisuuden tunne onkin yksi ihmisen viidestä perustarpeesta. Vasta perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen on mahdollisuus keskittyä muihin elämää rikastuttaviin asioihin. Myös yhteiskunnallinen kehitys edellyttää tiettyä turvallisuuden tasoa.
Nelson Mandelaa mukaillen: ”Ilman turvallisuutta ei ole kehitystä, mutta ilman kehitystä ei ole turvallisuutta”. Tilastollisesti turvallisuutemme on parantunut ja paranee edelleen vuosi vuodelta. Väkivaltaiset kuolemat, ryöstöt, erilaiset onnettomuudet ja liikennekuolemat ovat vähentyneet yleisen elintason, turvallisuusajattelun, teknologian ja infrastruktuurin kehittymisen myötä.
Turvallisuuden tunne liittyy kuitenkin myös tulevien tapahtumien ennustettavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Maailma monimutkaistuu ja verkottuu, turvallisuuden tunne järkkyy tänään aiempaa helpommin. Kuvitellaan tilanne, jossa sähköisen maksuliikenteen toimivuus estetään kyberhyökkäyksillä. Miten pitkään käteisvarantomme riittävät, ja miten hyvin kaupat pystyvät ottamaan käteistä vastaan, mikäli kassajärjestelmät eivät toimi?
Nykyihmisten arki on hauras ja monenlaisille kriiseille altis. Vaikka maaseudulla saatetaankin vielä pärjätä energiantuotannon häiriintyessä, kaupungeissa erityisesti kylmän sään aikana jo tuntienkin sähkökatko alkaa kriisiyttää asumista. Luimme jännitysromaaneista energiatuotannon käyttämisestä aseena Suomessa, nyt todistamme sen tapahtuvan Ukrainassa.
Olemme viime vuosina joutuneet tauotta kohtaamaan turvallisuuttamme uhkaavia tekijöitä. Koronapandemia, Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan, ilmastonmuutoksen ilmiöt, Kiinan voimapolitiikka, toistuvat verkkohyökkäykset ja -vakoilu, nuorten tekemät uudenlaiset ryöstöt ja väkivallanteot sekä yllättävä vedenalaisten energiayhteyksiemme vaurioituminen – turvallisuuden tunteeseemme on tullut säröjä.
Kuitenkin Turvallisuuskomitean Suomen turvallisuutta arvioivan vuosiraportin mukaan yhdessäkään turvallisuuden osa-alueessa ei ole tunnistettu ratkaisevia puutteita tai haasteita. Koronapandemian vaikutukset näkyvät vielä jossain määrin henkisessä kriisinkestävyydessä ja väestön toimintakyvyssä ja palveluissa.
Ukrainan sota taas vaikuttaa puolustuksen, talouden, huoltovarmuuden, kansainvälisen toiminnan ja sisäisen turvallisuuden varautumistarpeisiin.
Vaikka täysimittainen sota on palannut Eurooppaan ja osoittanut sen, ettei venäläinen toimintatapa naapurustossaan ole muuttunut kolmessa sadassa vuodessa, meidän suomalaisten ulkoinen turvallisuus on monessa mielessä myös parempi kuin koskaan ennen.
Euroopan unioni on tarjonnut meille laajan turvallisuuspoliittisen yhteisön pian kolmenkymmenen vuoden ajan ja viimeisimpänä, muttei tietysti vähäisimpänä, olemme nauttineet jo reilun vuoden Naton jäsenyyden suojasta. Lisäksi meillä on ennennäkemättömän tiiviit kahdenväliset suhteet maailman vaikutusvaltaisimpaan turvallisuuden tuottajaan Yhdysvaltoihin ja lähinaapureihimme Ruotsiin ja Norjaan.
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan syksyllä 2023 toteuttaman kyselyn tuloksissa nousevat positiivisina asioina esille erityisesti kansalaisten vahva tuki Suomen Nato-jäsenyydelle sekä Naton vahvistunut rooli Suomen turvallisuuden lisäämisessä.
Samalla kuitenkin kansalaisten kokema turvattomuus on lisääntynyt. Kuusi kymmenestä suomalaisesta oli kyselyyn vastatessaan sitä mieltä, että edessämme on turvattomampi tulevaisuus.
Hankalasta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta huolimatta haluan korostaa teille, että välitöntä syytä huoleen ei ole. Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Venäjän kiireet ja laajat tappiot Ukrainassa ovat hiljentäneet rajanaapurimme lähivaruskunnat. Lisäksi olemme pitäneet kohtuullisesti huolta kansallisesta puolustuskyvystämme, vaikka takavuosien säästötoimet ovat Pohjanmaalla kipeästi muistissa Vaasan Rannikkopatteriston (1998), Pohjan Prikaatin (1998) sekä Kauhavalla erityisesti Lentosotakoulun lakkauttamisen myötä.
Viime vuosien panostuksemme Suomen puolustamiseen ovat kuitenkin näkyneet kertausharjoitustilastoissa ja materiaalisen suorituskyvyn parantamisessa. Ennen Venäjän 2022 helmikuun laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan Puolustusvoimat koulutti vuositasolla alle 20 000 reserviläistä. Vuosina 2022 ja 2023 koulutettiin kertausharjoituksilla melkein 30 000 reserviläistä ja lisäksi Puolustusvoimien vapaaehtoisilla harjoituksilla noin 8 000 henkeä.
Tämän lisäksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille on osallistunut vuosittain yli 20 000 henkeäKun lasketaan varusmiesikäluokat mukaan, Puolustusvoimat on kouluttanut vuositasolla yhteensä noin 60 000 asevelvollista viimeisten vuosien aikana. Tämän lisäksi varusmiesten loppukyselyiden tulokset ovat olleet ennätyslukemissa ja maanpuolustustahto korkealla.
Käynnissä on myös useita merkittäviä materiaalihankkeita, joiden valmistumisen myötä ulkoisen turvallisuutemme tärkein lukko, kansallinen puolustuskykymme, on ennätyksellisen hyvällä tasolla.
Täällä Pohjanmaalla maanpuolustus on aina ollut arvossaan ja on ollut selvää, mistä uhka kansamme olemassaoloa kohtaan on tullut.
Oikeassahan täällä on oltu. Suomessa on eletty myös aikoja, jolloin asioita on kaunisteltu, mutta täällä tosiasiat on tiedetty. Tämän osoittaa myös alueen aktiivisuus vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Pohjanmaan maanpuolustuspiirin (Kokkola, Kauhava ja Vaasa) koulutuspäivien tavoitemäärä ylittyi viime vuonna kahdellakymmenellä prosentilla. Kaikkien Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämien avoimien koulutustapahtumien osallistujista Pohjanmaan maanpuolustuspiirin tapahtumiin osallistui yli kahdeksan prosenttia ja ampumakoulutustapahtumiin yli 12 prosenttia vuonna 2023, vaikka piirin väestöpohja on noin kaksi prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Lisäksi pohjoispohjanmaan aluetoimiston reserviläiskyselyjen maanpuolustustahdon tulos asteikolla 1–5 oli viime vuonna 4,9.
Luvut kuvastanevat hyvin täkäläistä mentaliteettia – ei riitä, että asiat tehdään kuten suunniteltu tai kuten muualla tehdään, vaan ne tehdään paremmin ja isommin!
Tuon virkatehtäväni puolesta terveiset Brysselistä ja erityisesti Natosta, jossa kohtaamamme vastaanotto ja liki kaikki yllätyksetkin ovat olleet myönteisiä.
Suomalainen kokonaismaanpuolustuksen malli kelpaa myös liittolaisillemme. Viimeksi viime viikolla Naton sotilaskomitean kokouksessa sain ottaa kehuja vastaan. Meillä on osattu ajatella huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä kansallisia ratkaisuja tehtäessä.
Natossa on käynnissä Suomelle tärkeä painopisteen muutos. Vuonna 2022 julkaistun päätöksen mukaan Venäjä on jälleen kaikkein merkittävin uhka. Meneillään on kivuliaskin muutos terrorisminvastaisesta kriisinhallintaorganisaatiosta jälleen kohti oman alueen puolustuksen liittokuntaa. Parhaillaan Nato laatii yksityiskohtaisimpia ja kattavimpia puolustussuunnitelmiaan sitten kylmän sodan päättymisen. Tässä suomalaiset saavat nyt toimia esimerkkeinä – meillä on osattu tehdä kestäviä ratkaisuja.
Se, minkälaiseksi Suomen Nato-jäsenyys konkreettisesti muodostuu, on parhaillaan suunnittelussa ja useita ratkaisuja rooliimme ja asemoitumiseemme liittyen on lähivuosina luvassa. Jäsenyyden tuoman lisäturvan ohella on tärkeää, että ylläpidämme kansallisen puolustuskykymme kaikissa olosuhteissa. Suomen puolustuskyky myös vahvistaa Naton puolustusta koko liittokunnan alueella.
Elämme haastavia aikoja. Vasta vuodet näyttävät, millaiseksi aikamme lopulta muodostuu. Isoviha-nimityskin keksittiin vasta jälkikäteen, aikalaisnimitys oli venäläisen ylivallan aika.
On katsottava silmiin Stalinin sanoman ja Paasikiven tunnetuksi tekemän lauseen totuutta: ”Maantieteelle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään.” Tosiasiat tunnistaen ja tunnustaen, selviämme varmasti tästäkin ajasta.
Muistamme myös, että monet tänään tekemämme päätökset ratkaisevat, minkälaisen perinnön jätämme seuraaville sukupolville. Elämme aikaa, jossa jälleen on kysyntää viisaudelle. Viisaudelle ja hyvyydelle sekä jonkinlaiselle hulluudelle.
Kim Jäämeri, kenraaliluutnantti, Suomen sotilasedustaja EU:ssa ja NATO:ssa