Saimme neljännen kerran kielteisen päätöksen liittyen 80-vuotiaan äitimme vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun.
Ihmettelemme kovasti, että Kauhavan kaupungilla on varaa viedä vanhuspalveluitaan aivan eri suuntaan kuin mihin lait velvoittavat.
Muistisairaille voidaan myöntää kuljetuspalveluja joko vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain perusteella. Vammaispalvelulaissa ei rajata mitään diagnoosinumeroa tai sairautta etuuden ulkopuolelle eikä mikään diagnoosi itsessään oikeuta etuuden saamista.
Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Henkilöiden tarvitsemat palvelut ja tukitoimet järjestetään siten, että ne tukevat heidän omatoimista suoriutumistaan. Hallintolaki puolestaan antaa oman säädöksensä asiakkaan kuulemisesta.
Jostakin syystä Kauhavalla ei tehdä päätöksiä lakiin nojautuen, nimittäin äitiämme ei kertaakaan näiden neljän hakukerran aikana ole käyty kuulemassa.
Sosiaalityöntekijä kertoi puhelimessa yllättävän avoimesti, että kaikkia asiakkaita ei käydä kuulemassa ja että lisäksi Kauhavalla on tehty periaatepäätös, jonka mukaan muistisairaille ei myönnetä vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua.
Kauhavalla näyttää olevan aivan oma lakinsa, jonka mukaan muistisairasta ei tarvitse kohdella yhdenvertaisena kansalaisena, oli hänellä mitä tahansa muita vaivoja ja liikkumisen rajoitteita.
Erikoista tämä on siinäkin mielessä, että Korkein hallinto-oikeus kumosi vuonna 2014 antamassaan ennakkopäätöksessä sosiaalitoimen kielteisen päätöksen ja myönsi Alzheimerin tautia sairastavalle henkilölle vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun. Henkilö pystyi kävelemään itsenäisesti mutta ei kyennyt käyttämään joukkoliikennevälineitä muistisairaudestaan johtuvien orientaatio-, hahmottamis- ja muistivaikeuksien vuoksi.
Parasta kuntoutusta muistisairaalle ihmiselle on se, että hän saa elää oman näköistään elämää, joka myöhäistää laitoshoitoon siirtymistä.
Äidillemme yksi tärkeä asia on aina ollut itsenäisyys, se, että hän voi itsenäisesti tehdä valintoja ja päätöksiä alkaen niinkin perustavaa laatua olevasta asiasta kuin kauppareissuista tai rahan nostamisesta pankista.
Ikävä kyllä Kauhava ei pysty äidillemme tätä mahdollistamaan. Äiti mielellään kävisi vielä kaupassa ostoskärryynsä nojaten ja pankissa, mutta usein on vastassa ongelma, miten sinne pääsee.
Toinen meistä sisarista saa olla aitiopaikalla seuraamassa kuntien järjestämiä palveluja ja etujen valvontaa muistisairaiden näkökulmasta. Monissa kunnissa on herätty kaupunginjohtajaa myöten siihen tosiasiaan, että muistisairaiden kustannustehokkaan tuen, palveluiden ja hoidon varmistamiseksi on kunnassa osattava tehdä järkevää, tarvittavaa ja erityisesti oikea-aikaista vanhuspolitiikkaa.
Ikävää on näin entisinä kauhavalaisina todeta, että Kauhava ei näihin kuntiin kuulu.