Liikenneviraston hanke junien pysähtymiseksi Härmässä on otettu riemuiten vastaan.
Tämä valtakunnallisestikin ainutlaatuinen repäisy on nähty osoituksena pohjalaisesta yritteliäisyydestä ja halusta kehittää paikkakuntaa konkreettisesti.
Isäni oli aikanaan asemapäällikkönä Härmän asemalla. Hän kamppaili aina paikallisten asemien säilyttämisen puolesta tietäessään niiden merkityksen alueen elinkeinoelämälle.
Tätä merkitystä tuskin kenenkään käy nykyäänkään kiistäminen.
”Yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä” on Suomessa tullut mantra, jonka perusteella ja pakolla ollaan ajamassa suomalaisia taajamasumppuihin.
Niissä palveluiksi riittävät standardityyliset kauppakeskukset ja lukematon määrä kaljakuppiloita.
Ja tätä vielä tavataan kutsua meillä ”kestäväksi kehitykseksi”.
Härmän aseman ottaminen uudelleen henkilöliikenteelle siirtää painopistettä mukavasti maakuntiin, ja se on todellinen vaihtoehto edellä mainitulle Helsinki- ja byrokratiakeskeiselle pöytälaatikkoidealismille.
Onkin outoa, että paikkakunnalla on herännyt myös aggressiivista vastustusta tällaista kehittämistä vastaan, ja muun muassa Kauhavan kaupungin osallistumisesta asemahankkeeseen on tehty valitus.
Nyt kun Härmän aseman kautta alueen vetovoimaa on tuntuvasti lisättävissä, kannattaisi keskittyä tästä saataviin etuihin. Niitä on paljon ja erilaisia.
Voi olla, että kaikki eivät ole vielä hankkeen antamia mahdollisuuksia edes ymmärtäneet.
Jotkut ovat – onneksi.
Kustannuksetkin ovat vain murto-osa oman kustannusarvionsa tuplasti ylittäneestä Kangas - Annalan tie- ja siltahankkeesta, jonka käyttömäärät ja -asteet eivät milloinkaan ole olleet sen investoinnin perusteena.